The Revenant

Oscar-kausi on käynnistynyt jälleen ryminällä ja leffateatteriin pukkaa laatuohjelmistoa viikosta toiseen. Tällä kertaa vuorossa oli kauden toinen western, Alejandro G. Iñárritun uutukainen, The Revenant (2015), joka vie katsojat kauas ohjaajan viime vuoden Oscar-hitistä, Birdmanista. Pääosassa ähkii, kuolaa ja syö raakaa lihaa Leonardo DiCaprio, jolle veikkaillaan roolista viimein Oscar-palkintoa.

Elokuva kertoo 1820-luvulle sijoittuvan, osittain tositapahtumiin perustuvan tarinan Hugh Glass -nimisestä miehestä, jonka kimppuun hyökkää karhu keskellä vihamielisiä intiaaneja vilisevää erämaata. Mies on jäsenenä nahkankeräysseurueessa ja loukkaantumisensa myötä muuttuu vaaralliseksi taakaksi loppujoukkiolle, jota intiaanien hyökkäys on jo kovasti harventanut. Opportunistinen Fitzgerald (Tom Hardy) lupautuu jäämään huolehtimaan Glassista tuntuvan palkkion innostamana, mutta tilaisuuden tullen hylkääkin paareilla makaavan miehen lumiseen metsään ja uskottelee muille tämän kuolleen. Glass raahautuu kuitenkin alustaltaan ja lähtee Fitzgeraldin perään kosto mielessään.

Tässä vaiheessa ja näissä maisemissa elokuvasta tulee etäisesti mieleen Seraphim Falls (2006) -niminen keskinkertainen länkkäri, jossa keskeisellä sijalla oli myöskin takaa-ajo lumisessa erämaassa 1800-luvun Amerikassa. Revenantissa tosin takaa-ajon lisäksi keskeisellä sijalla on ylipäätään Glassin selviytyminen. Runneltu keho ei kestä aluksi edes veden juomista, kun kurkun viiltohaava ratkeaa auki. Veren määrässä elokuva pärjääkin hyvin kauden toisella länkkärille, The Hateful Eightille. Karhun riepoman ruumiin lisäksi Glassin tulee yhä varoa omaa kostoaan janoavia Ree-intiaaneja sekä ranskalaisia, jotka käyvät kauppaa intiaanien kanssa. Onneksi Glass on kekseliäs kaveri, joka on selvästi katsonut Tähtien sotansa.

The Revenantin kuvaus on huippuluokkaa, ja sille voisinkin veikkailla Oscar-pystiä. Kamera pyörii uskomattoman ketterästi liikkuvien hahmojen ympärillä ja etenkin elokuvan alkupuolella se lentelee kuin perhonen pysähdellen välillä yhteen hahmoon ja jatkaen sitten matkaansa. Pidin myös kekseliäistä assosiaatioista ja kameran "näkymisestä", kuten kohdasta, jossa DiCaprio hengittää kameran linssin höyryn peittoon. Tästä kuva siirtyy kuvaamaan toisenlaista höyryä, pilviä, ja lopulta laskeutuu toisaalle Fitzgeraldiin ja tämän piipusta nousevaan savuun. Myös herkät lähikuvat luonnosta olivat todella kauniita ja mieleen tuli paikoitellen Terrence Malickin Pocahontas-tarina The New World (2005). Eikä näemmä ihme, sillä kummankin leffan kuvauksesta vastaa Emmanuel Lubezki. Lubezki kuvasi myös Birdmanin ja voitti Oscarin siitäkin ovelalla kuvauksella, joka oli leikattu näyttämään yhden oton elokuvalta.

DiCaprio on hyvässä vedossa, mutta vuorosanoja hänelle ei juurikaan suoda. Vähän tosin pelotti miehen puolesta Glassin jouduttua veden varaan - Leo kun ei ole tunnettu tuosta roolihahmojensa pinnalla pysymisestä. 



Ehhehe. Oscar tulee todennäköisesti eräänlaisena kertymäpalkintona viime vuosien hyvistä rooleista mm. The Wolf of Wall Streetissä (2014). Iñárritu osaa myös hommansa: leffa on hyvä (joskin aika pitkä) paketti jännitystä, toimintaa, herkkyyttä, luontofiilistelyä ja verenvuodatusta. Bechdelin testin se tosin reputtaa suorastaan miinusmerkkisellä tuloksella. Revenant on yhtä All Male Panelia alusta loppuun. Sivuosassa nähdään muuten hyvään nosteeseen päässyt Domhnall Gleeson, joka on edennyt Ron Weasleyn isoveljen roolista Revenantin lisäksi myös mm. uuteen Star Warsiin.