Läppärin avaaminen on nykyään niin työlästä ja kiusallista, että kuun leffakokemukset on jäänyt kirjaamatta ylös.
Netflix tarjosi ihan kotitelkkarista viime vuonna valmistuneen, Clint Eastwoodin ohjaaman Sully-leffan, joka kertoo - tietenkin - tositapahtumiin perustuvan tarinan matkustajakoneen onnistuneesta hätälaskusta Hudson-jokeen vuonna 2009 kapteeninaan Chesley ”Sully” Sullenberger. Sullysta tuli välitön sankari, kun lintuparvea päin lentäneen koneen molemmat moottorit sammuivat pian nousun jälkeen ja lentokapteenin oli nopeasti ratkaistava, mihin saa koneensa laskettua New Yorkin pilvenpiirtäjien lomassa.
Tarinahan on hieno, ja kukapa muukaan kuin planeetan symppiksin näyttelijä Tom Hanks sopii kuin nenä päähän Sullyn rooliin. Leffan ongelma on kuitenkin draamaan puute. Itse hätälasku kestää vain muutaman minuutin ja kaikki matkustajat saadaan vedellä täyttyvästä koneesta järjestyksessä ulos siiville, joilta joella kulkevat alukset saapuvat heidät noukkimaan. Hurraa! Siispä jotenkin hakemalla haetulta ja turhanpäiväiseltäkin tuntuu, kun jännitystä rakennetaan lentoturmatutkinnasta ja epäilyistä siitä, olisiko Sullyn ja perämies Skilesin (Aaron Eckhart) kuitenkin ollut mahdollista ehtiä laskeutumaan jollekin lähialueen kentistä. Pisteet kuitenkin siis ehdottoman kiinnostavasta tositarinasta, napakasta puolentoista tunnin kestosta ja lopussa nähtävistä tosielämän Sullysta, Skilesista ja kyydissä olleista lentoemoista ja asiakkaista.
***
Logan Lucky (2017) on Steven Soderberghin tuorein ryöstöleffa. Sodergberghin ykkösteoshan on äärimmäisen cool kasinoryöstökomedia Ocean’s Eleven (2001), jonka jatko-osat tosin voidaan koettaa unohtaa. Logan Lucky on joissain arvosteluissakin varsin osuvasti nimetty juntti-Oceaniksi. Itse asiassa leffassa itsessäänkin viitataan tähän selvään vertailukohtaan. Logan Lucky on muutenkin kulttuuristen viittaustensa tasalla, ainakin GoT:in ystävät arvostanevat.
Leffan pointtina on autoradan ryöstö suuren autoilutapahtuman aikana. Juonta ovat punomassa Loganin veljekset, autoradan työmaalta potkut saanut Jimmy (Channing Tatum) ja sodassa kätensä menettänyt Clyde (Adam Driver). Kuskina toimii sisko Mellie ja räjäytyseksperttinä Joe Bang (Daniel Craig), joka tosin sattuu olemaan ikävästi telkien takana. Samaan aikaan Jimmyn tytär Sadie valmistautuu lapsimissikisaan. Ocean-tyyliin rosvojengi koostuu toisiaan täydentävistä osaajista ja ryöstö toteutetaan mitä ovelimmalla huijauksella, jossa katsojaakin taas vedätetään hetken aikaa. Vaikka leffasta puuttuukin Danny Oceanin jengin tyylikkyys, tekevät näppärä juoni, värikkäät hahmot ja hyvät näyttelijät siitä varsin viihdyttävän katselukokemuksen. Kiinnostusta herättää myös salaperäinen ensikertalainen käsikirjoittaja Rebecca Blunt, jonka todellisuutta on epäilty.
lauantai 30. syyskuuta 2017
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
Vanhempainvapaalaisen tv-sarjakatsaus, osa 4
Vaihdettiin taas Z:n kanssa vanhempainvapaavuoroa, joten otsikon nimeke pätee jälleen. Tällä kertaa tasapainoisesti draamaa ja komediaa:
Game of Thrones, kausi 7 (HBO)
No nyt! GoT:in toiseksi viimeinen kausi on viimein katsottu. Kausi oli aiempia lyhyempi, vain seitsemän jaksoa. Vauhti oli koko kaudella kova: jo kauden toisessa jaksossa nähtiin mm. kauan odotettu Jon Snow’n ja Daenerysin kohtaaminen. Neljänteen jaksoon mennessä ensimmäisellä kaudella eri teille lähteneet, yhä elossa olevat Starkin lapset olivat kohdanneet viimein toisensa. Toiseksi viimeisessä jaksossa mentiin jo sellaista vauhtia, että jakson tasokin jo kärsi, kun tapahtumien uskottavuus rapisi sitä mukaan, kun ensin Gendry juoksi maratonmatkan sprinttiaikaan, sitten viestinviejäkorpit hyödynsivät jonkin sortin hyperlooppia ja puolta vuorokautta myöhemmin Dani lohikäärmeineen olikin jo muurin tuolla puolen. Tällaista kiirettä on vaikea ymmärtää, kun katsojia on tähänkin saakka kiinnostanut seurata hitaasti eteneviä tarinalinjoja, eikä sarjan suosio osoita laskemisen merkkejä. Kauden tapahtumat noudattelivat pitkälti internetissä jo velloneita faniteorioita lähtien Jon Snow’n todellisesta perimästä ja päättyen viimeisen jakson viimeisiin kuviin. Jälleen henkensä sai heittää yksi keskeinen hahmo, kuten GoT:issa on tapana ollut – tosin tällä kertaa kuolemaa osattiin veikata jo kauden alusta, vaikka sen hetki koittikin vasta viimeisessä jaksossa. Paljon jää kuitenkin vielä asiaa viimeiselle, vain kuuden jakson mittaiselle kaudelle. Huhujen mukaan jaksot olisivat puolitoistatuntisia, mutta siltikin vähän jännittää, meneekö touhu tämän kauden kuudennen jakson tapaiseksi juosten kusemiseksi.
GLOW (Netflix)
GLOW (2017-) eli Gorgeous Ladies Of Wrestling on Netflixin 1980-luvulle sijoittuva komediasarjauutuus, jossa keskiössä on naisten vapaapainiohjelman tekeminen. Pääosassa sarjassa nähdään Mad Menistä tuttu Alison Brie, jonka säntilliset 1960-luvun kotirouvan mekot ovat vaihtuneet permikseen ja jumppatrikoisiin. Hieman järkyttävästi Brie nähdään harrastamassa seksiä myös Mad Menistä tutun Rich Sommerin hahmon kanssa. Pete Campbellin vaimo ja Harry Crane! Eeeei!
Brien hahmo on Ruth, tarjoilijana työskentelevä näyttelijä, joka alkaa olla valmis rooliin kuin rooliin. Ruth löytää tiensä uuden tv-ohjelman koekuvauksiin. Ohjelma paljastuu vapaapainiksi, josta mm. Hulk Hogan on jo noussut tunnetuksi. Ohjaajaksi on palkattu omintakeisista indie-töistä tunnettu auteur Sam Sylvia (Marc Maron, jolla on Netflixissä muuten myös oma stand-up-spesiaali) ja tuottajana toimii säilykkeillä rikastuneen perheen musta poika, Bash (Chris Lowell). Painijoiksi värvätään värikästä joukkoa lähtien kampaajista Olympia-urheilijaan ja oman elämänsä susinaiseen. Treenisalilla tapahtuvan riidan seurauksena myös Ruthin äitiyslomalla oleva saippuatähtiystävä Debbie (Betty Gilpin) hyppää kiiltäviin trikoisiin ja alkaa harjoitella vapaapainiliikkeitä. Sarjan taustalla ovat Orange Is the New Blackin tekijät, mistä johtuen naishahmot ovat muutakin kuin seksikkäitä leidejä leotardeissaan. Debbien maitoa falskaavat rinnat ja Ruthin kylmän järkevä suhtautuminen aborttiin ovat harvinaisen todentuntuisia kohtauksia muuten paikoitellen riemukkaasti yliampuvassa sarjassa. Jatkoa odotellessa!
Game of Thrones, kausi 7 (HBO)
No nyt! GoT:in toiseksi viimeinen kausi on viimein katsottu. Kausi oli aiempia lyhyempi, vain seitsemän jaksoa. Vauhti oli koko kaudella kova: jo kauden toisessa jaksossa nähtiin mm. kauan odotettu Jon Snow’n ja Daenerysin kohtaaminen. Neljänteen jaksoon mennessä ensimmäisellä kaudella eri teille lähteneet, yhä elossa olevat Starkin lapset olivat kohdanneet viimein toisensa. Toiseksi viimeisessä jaksossa mentiin jo sellaista vauhtia, että jakson tasokin jo kärsi, kun tapahtumien uskottavuus rapisi sitä mukaan, kun ensin Gendry juoksi maratonmatkan sprinttiaikaan, sitten viestinviejäkorpit hyödynsivät jonkin sortin hyperlooppia ja puolta vuorokautta myöhemmin Dani lohikäärmeineen olikin jo muurin tuolla puolen. Tällaista kiirettä on vaikea ymmärtää, kun katsojia on tähänkin saakka kiinnostanut seurata hitaasti eteneviä tarinalinjoja, eikä sarjan suosio osoita laskemisen merkkejä. Kauden tapahtumat noudattelivat pitkälti internetissä jo velloneita faniteorioita lähtien Jon Snow’n todellisesta perimästä ja päättyen viimeisen jakson viimeisiin kuviin. Jälleen henkensä sai heittää yksi keskeinen hahmo, kuten GoT:issa on tapana ollut – tosin tällä kertaa kuolemaa osattiin veikata jo kauden alusta, vaikka sen hetki koittikin vasta viimeisessä jaksossa. Paljon jää kuitenkin vielä asiaa viimeiselle, vain kuuden jakson mittaiselle kaudelle. Huhujen mukaan jaksot olisivat puolitoistatuntisia, mutta siltikin vähän jännittää, meneekö touhu tämän kauden kuudennen jakson tapaiseksi juosten kusemiseksi.
GLOW (Netflix)
GLOW (2017-) eli Gorgeous Ladies Of Wrestling on Netflixin 1980-luvulle sijoittuva komediasarjauutuus, jossa keskiössä on naisten vapaapainiohjelman tekeminen. Pääosassa sarjassa nähdään Mad Menistä tuttu Alison Brie, jonka säntilliset 1960-luvun kotirouvan mekot ovat vaihtuneet permikseen ja jumppatrikoisiin. Hieman järkyttävästi Brie nähdään harrastamassa seksiä myös Mad Menistä tutun Rich Sommerin hahmon kanssa. Pete Campbellin vaimo ja Harry Crane! Eeeei!
Brien hahmo on Ruth, tarjoilijana työskentelevä näyttelijä, joka alkaa olla valmis rooliin kuin rooliin. Ruth löytää tiensä uuden tv-ohjelman koekuvauksiin. Ohjelma paljastuu vapaapainiksi, josta mm. Hulk Hogan on jo noussut tunnetuksi. Ohjaajaksi on palkattu omintakeisista indie-töistä tunnettu auteur Sam Sylvia (Marc Maron, jolla on Netflixissä muuten myös oma stand-up-spesiaali) ja tuottajana toimii säilykkeillä rikastuneen perheen musta poika, Bash (Chris Lowell). Painijoiksi värvätään värikästä joukkoa lähtien kampaajista Olympia-urheilijaan ja oman elämänsä susinaiseen. Treenisalilla tapahtuvan riidan seurauksena myös Ruthin äitiyslomalla oleva saippuatähtiystävä Debbie (Betty Gilpin) hyppää kiiltäviin trikoisiin ja alkaa harjoitella vapaapainiliikkeitä. Sarjan taustalla ovat Orange Is the New Blackin tekijät, mistä johtuen naishahmot ovat muutakin kuin seksikkäitä leidejä leotardeissaan. Debbien maitoa falskaavat rinnat ja Ruthin kylmän järkevä suhtautuminen aborttiin ovat harvinaisen todentuntuisia kohtauksia muuten paikoitellen riemukkaasti yliampuvassa sarjassa. Jatkoa odotellessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)