Oscar-kausi on kuumimmillaan ja rautaahan on silloin taottava. Kesä ja alkusyksy mennään kuitenkin taas aivottomien toimintasankarileffojen tahdissa. Vuorossa oli Tom Hooperin (Kuninkaan puhe, 2010) ohjaama Tanskalainen tyttö (Danish Girl, 2015), joka on kerännyt ehdokkuudet miespääosasta (Eddie Redmayne), naissivuosasta (Alicia Vikander), puvustuksesta ja lavastuksesta. Näistä on heti alkuun pakko kritisoida naissivuosaehdokkuutta - ei sillä, etteikö Vikander olisi ehdokkuutta ansainnut, vaan sillä, että naisella on ruutuaikaa vähintään yhtä paljon kuin Redmaynella. Pelkkää Oscar-taktikointia siis.
Leffa kertoo tositarinan (tietysti) tanskalaisesta 1900-luvun alun taidemaalaripariskunnasta ja pariskunnan miehestä, joka herää harmittoman ristiinpukeutumisleikin myötä muistamaan oman sukupuolisen epävarmuutensa. Mies alkaa kokea entistä varmemmin, ettei hän olekaan Einar Wegener vaan Lili Elbe -niminen nainen väärässä ruumiissa. Vaimo ei voi kuin seurata vierestä miehensä katoamista ja Lilin nousemista tämän tilalle. Vikanderin esittämä vaimo on kuitenkin ymmärtäväinen ja rakkaus parin välillä säilyy. Vaimo Gerda nousee jopa suosioon Liliä esittävillä maalauksillaan.
Se juonesta. Poikkeuksellisesta tarinastaan huolimatta elokuva on kuitenkin muutoin varsin perinteinen Oscar-draama. Kuten ehdokkuudetkin jo kertovat, puvustus ja lavastus ovat vimpan päälle, roolit vahvasti tulkittuja ja tunteet suuria. Ehkäpä tämä liiallinenkin "oscarmaisuus" on syynä siihen, ettei elokuva ole ehdolla parhaan elokuvan tai ohjauksen palkinnosta. Joskus voi liikakin olla liikaa...ilmeisesti jopa Hollywoodissa.
Eddie Redmaynen roolityölle ehdokkuutta ei olla voitu olla antamatta, sen verran vahvasti mies heittäytyy transnaiseksi. Let's face it, miesnäyttelijähän saa yleensä ehdokkuuden jo pelkästään pukeutumalla mekkoon (Jack Lemmon Piukoissa paikoissa (Some Like It Hot, 1959), Dustin Hoffman Tootsiessa (1982), Jared Leto Dallas Buyers Clubissa (2013) tulevat ainakin mieleen). Tosin pätee sama kyllä naisiinkin parroissa (Hilary Swank Boys Don't Cryssa (1999), Glenn Close Albert Nobbsissa (2011)...)
Mutta joka tapauksessa, Redmayne laittaa itsensä likoon jälleen kerran. Ellei Eddie tee tomhanksejä, menee palkinto kuitenkin ohi suun, sillä voitto tuli viime vuonna Stephen Hawkingin roolista. Vikanderiltakin pysti jäänee saamatta. Itseäni hänen roolissaan kiusasi hieman paitsi hänen kamalan värinen peruukkinsa, myös hahmon liiallinen modernius ja pitkätossumainen rempseys. Heitän arvion, että lavastuksesta pysti voisi tullakin - oli nimittäin piristävää nähdä tanskalaisia maisemia ja interiöörejä Hollywood-pätkässä.
 |
| K:n suosikkeja ovat päänsisäiset maisemat. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti