Caitlin Moran: Moranifesto |
Caitlin
Moran on reilussa vuodessa noussut yhdeksi suosikkikirjoittajakseni. Siksi
tilasinkin Moranin tuoreimman kokoelmateoksen, Moranifeston (2016), heti sen
ilmestyttyä. No, tässä oli nyt sitten pari muuttujaa ja kirja saikin odottaa
lukemistaan tuskallisen pitkään. Sen lisäksi kirjaraasu sai vähän kovaa kyytiä
kulkiessaan milloin minkäkin laukun pohjalla. Mutta kansien kunnosta viis,
sisältö oli täyttä rautaa!
Kuten
edeltäjänsä, Moranthology (2012), Moranifesto koostuu Moranin kolumneista ja
muista lyhyistä teksteistä. Nyt kirjailijalla on myös mukana tietoinen agenda:
kohtelias vallankumous, johon hän kutsuu kaikki lukijansa osallistumaan. Mukaan
mahtuu tiukkaakin asiaa tasa-arvosta, köyhyydestä ja kirjastolaitosten
alasajosta Britanniassa, mutta myös moranilaiseen tyyliin kieli poskessa ja
innosta hehkuen kirjoitettuja juttuja Lontoon olympialaisista, virtsarakon
tulehduksista, Benedict Cumberbatchistä ja tulostimista.
Köyhistä
oloista ponnistaneena Moran tietää mistä puhuu puolustaessaan hyvinvointivaltiota
ja kuvatessaan todellisen, pitkittyneen köyhyyden raskautta. Myös naisena
olemisesta Moran tietää ja jakaa parhaat vinkkinsä mm. festaripukeutumisen ja
todellisen tasa-arvon tarkistamiseksi. Aiemmin Moran on puhunut vahvasti myös
naisten oikeudesta aborttiin. Tällä kertaa hän nostaa esiin myös raskauden ja äitiyden
ja niihin liittyvät ehdottomat supersankarin ominaisuudet (s. 267-268):
As an excercise, I’m just going to run through, once again, what becoming a mother consists of. First of all, you casually make an extra internal organ – the placenta. Likeyou’re some goddamn intergalactic robot UPGRADING ITSELF.
[…]
Just to, again, get this into perspective – when the most magic man who ever lived, Jesus, turned water into wine once, for one party, people went on about it for 2,000 years, and formed a major man-religion around it.
Meanwhile, for millions of breastfeeding mothers every day, turning their bodies into lunch, the reaction is, ‘Bitch, please – don’t do that in Claridge’s.’
Moranifesto
on täynnä ajatuksia herättäviä, kauhistuttavia, voimaannuttavia, naurattavia ja
jopa itkettäviä kirjoituksia, jotka puhuttavat ajankohtaisuudellaan ja kiinnostavat
ja koskettavat toisaalta jo historiallisuudellaan (Lontoon olympialaiset, kuningattaren
juhlavuosi, David Bowie). Näihin teksteihin tulee varmasti vielä palattua.
K sen sijaan tuskin haluaa palata tähän parin viikon takaiseen tötteröön, jota joutui pitämään melkein kaksi viikkoa. |