Värittömän miehen vaellusvuodet & Meikkilaukun pohjalta

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet // Kaisa Haatanen: Meikkilaukun pohjalta

Olen kuunnellut Haruki Murakamilta aiemmin yhden novellikokoelman, mutta kirjailijan pääteoksiin (1Q84, Norwegian Wood, Kafka rannalla) en ole toistaiseksi tutustunut. Otin kuitenkin suurella mielenkiinnolla kuunteluun Murakamin tuoreimman teoksen, Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi, 2013, suom. 2014), joka vie sitä paitsi päähenkilönsä Suomeen.

Tarinalla on haikea lähtökohta. Tazaki Tsukuru on yliopistovuosinaan tullut rakkaiden lukioystäviensä hylkäämäksi. Tämä oli ajaa Tsukurun loppuun, ja vielä yli kolmekymppisenä yksipuolinen ero painaa häntä. Tsukuru näkee itsensä erilaiseksi, jotenkin puutteelliseksi, verrattuna lukioystäviinsä, joiden kaikkien nimiin sisältyy jotakin väriä tarkoitrava merkki. Tazaki sen sijaan on, romaanin nimen mukaisesti, väritön mies.

Juna-asemia suunnitteleva Tazaki Tsukuro on tavannut mielenkiintoisen naisen, Saran, joka rohkaisee Tazakia selvittämään menneisyyden kipeän muiston. Niinpä Tazaki lähtee tapaamaan entisiä ystäviään, mikä vie hänet lopulta Helsinkiin ja Hämeenlinnaan.

Pidin Murakamin lämpimän humaanista tyylistä suhtautua hahmoihinsa. Lopulta yhtäkään pahista ei teoksessa ei ollut, vaan kaikille löytyi ymmärrystä ja empatiaa. Jopa ihmiselle, joka oli yksin kääntänyt muut Tazakia vastaan kammottavalla valheella. Vaikka Murakamin tyyliä on luonnehdittu pikemminkin angloperinteen jatkajaksi, pidin kuitenkin japanilaisen kulttuurin nousemisesta esille kerronnassa. Pitäisi enemmänkin lukea ja kuunnella kirjoja muista kulttuuritaustoista.

***

Kaisa Haatasen napakan 3-levyisen äänikirjan, Meikkilaukun pohjalta (2015), pääosassa on kovin Haataisen kaltainen päähenkilö. Tytti on viittäkymppiä lähestyvä kirjakustantamon kustannuspäällikkö, naimaton, isokokoinen kulttuurin rakastaja. Teos rakentuu Tytin ideasta käydä läpi elämänsä keskeisiä aiheita aakkosjärjestyksessä. Siispä liikkeelle lähdetään aikuisuudesta ja banaanikärpäsistä ja päädytään lopulta ystäviin ja äitiin.

Osa teksteistä valaisee laajemmin Tytin elämää ja osa on nasevia mielipiteitä milloin mistäkin. Vajaat parikymmentä vuotta nuorempana osa aiheista ei ole (onneksi) kovin ajankohtaisia, mutta monissa kirjallisuutta ja kulttuuria koskevissa aiheissa teksti osuu aika lähelle ja naurattaakin. Tytti esittelee paitsi suosikkikirjalistansa, myös salaisen suosikkikirjalistansa. Yllättäen hieman eri nimikkeitä päätynyt listoille.

Välillä tekstissä vähän jurppii naisen suhtautuminen nuoriin ja etenkin teinityttöihin. Tuntuu jotenkin, että aina kuuluu asiaan dissata teinityttöjä ja heidän kulttuuriaan. Come on, vähän solidaarisuutta ja tähtäämistä muualle kuin helpoimpiin kohteisiin - niistä ei irtopisteitä heru. Nuorten itsekkyyttä on myöskin hieman tekopyhää kritisoida, kun monista teksteistä paistaa läpi päähenkilön oma mukavuudenhalu.

Lyhyt kirja oli kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä paketti, mitassaan myös juuri sopiva. Ohessa karvainen versio sopivan mittaisesta ja viihdyttävästä paketista.