Sarjaputken viimeiseksi palaseksi valikoitui True Detective (2014). Sarjaa on hehkuteltu siellä sun täällä ja sen on nähty nostaneen Matthew McConaugheyn näyttelijöiden ykköskastiin viime vuoden The Wolf of Wall Streetin ja Oscarin tuoneen Dallas Buyers Clubin ohella. McConaughey ja Woody Harrelson esittävät entistä poliisiparia tässä 8-osaisessa Louisianaan sijoittuvassa rikossarjassa. Sivuosassa nähdään Michelle Monaghan Harrelsonin hahmon vaimona, ja pienissä rooleissa vilahtaa HBO-sarjoille tyypilliseen tapaan tuttuja kasvoja muista kanavan sarjoista - tässä tapauksessa ainakin The Wiresta.
Sarjan aikarakenne on mielenkiintoinen, vaikka lopulta sen hyödyntäminen ja jopa motivoiminen jää melko pintapuoliseksi. Yli puolessa jaksoista tapahtumat keriytyvät auki poliisilaitoksella, jonne McConaughey esittämä Rust Cohle ja Harrelsonin esittämä Marty Hart on kutsuttu erikseen muistelemaan 1990-luvulla tapahtunutta rikosta, jota pari on tutkinut. Miehet muistelevat tapahtumia ja katsojalle paljastetaan takaumapätkissä seikkoja, jotka jäävät poliiseille kertomatta. Rikosjuttu on pompannut uudelleen esiin ja epäilyksiä on herännyt Cohlen toimien motiiveista. Noin kuudennessa jaksossa kuulustelut ovat ohi ja tapahtumia aletaan seurata yksinomaan nykyajasta. Välirikkoon ajautuneet Cohle ja Hart kohtaavat toisensa jälleen.
Tästä sarjassa oikeastaan onkin kyse. Cohlen ja Hartin välisestä suhteesta: sen nihkeästä alusta ja kehittymisestä vuosien saatossa. Lopulta sinänsä mielenkiintoinen saatanallinen rituaalimurhien sarjakin jää toissijaiseksi tälle miesten väliselle ystävyydelle. Se ja jo kovin kaukaiselta tuntuva 1990-luvun miljöö (mm. kirjoituskoneet poliisilaitoksella ja tietysti hakulaitteet ja halkopuhelimet) sekä sarjan onnellinen päätös tekevät True Detectivestä oikeastaan mukavan perinteisen raaoista väkivaltakuvauksistaan huolimatta.
Ensi vuonna on luvassa toinen kausi uusilla hahmoilla. Sitä siis odotellessa. Sillä välin K ehtii ottaa jälleen yhdet päikkärit.