 |
| John Irving: Avenue of Mysteries |
Irvingin tarinoissa on yleensä liikuttu Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Näin myös edellisessä teoksessa, AIDS-epidemiaan keskittyneessä In One Personissa (2012, suom. Minä olen monta, 2013). Nyt Irving loikkaakin Meksikoon ja Filippiineille ja vain ohimennen ollaan Iowassa ja New Yorkissa. Karhutkin ovat vaihtuneet leijoniksi. Transvestiitteja ja lyhytkasvuisia sentään on vielä mukana. Teosta on mainostettu maagiseksi realismiksi ja kieltämättä sen elementtejä kirjasta löytyykin. Yksi hahmoista lukee ajatuksia, osa ei ehkä edes ole tästä maailmasta ja katolisen kirkon pyhä neitsyt Maria herää henkiin elämää suuremmassa patsaassaan.
Teoksen päähenkilö on Juan Diego, Meksikossa, Oaxacan kaatopaikalla pikkusiskonsa kanssa lapsuutensa 1970-luvulla viettänyt mies, joka vuonna 2010 uppoutuu yhä syvemmin ja useammin lapsuus- ja nuoruusajan muistoihinsa. Juan Diegosta on tullut kirjailija (yllätys!) ja hän on matkalla Filippiineille, jossa hänen entinen oppilaansa asuu. Pitkillä lennoilla Juan Diego vaipuu unimuistoihin, joissa mukana on hänen nuorena kuollut sisarensa Lupe sekä heidän lähipiirinsä: kaatopaikan pomo Rivera (joka todenäköisesti ei ole Juan Diegon isä), papukaijapaitainen pappiskokelas Edward ja trasvestiittiprostituoitu Flor. Lentojen välissä mies tutustuu äiti-tytär-parivaljakkoon, jotka ottavat vuorotellen ohjat Juan Diegon matkalla ja sängyssä.
Romaani ei nouse Irving-suosikikseni, vaikka pidinkin uusista maisemista ja teemoista. Plussaa annan Lupen ristiriitaisesta hahmosta, jossa oli jotain samaa kuin Owen Meanyn hahmossa suosikissani Ystäväni Owen Meany (A Prayer for Owen Meany, 1989). Päähenkilö jäi kuitenkin mielestäni joiltain osin turhan ohueksi hahmoksi, kun lapsuuden jälkeiset vuodet ohitettiin pikakelauksella. Vähän liian avuttomaltakin Juan Diego vaikutti, kun ei osannut edes kännykkäkameraa käyttää.
 |
| K sen sijaan on tietotekniikan edelläkävijä. Hehe. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti