Hylätty puutarha

Kate Morton: Hylätty puutarha

Sain työkavereilta lahjaksi Kate Mortonin romaanin Hylätty puutarha (Forgotten Garden, 2008, suom. 2014). En ollut kuullutkaan kirjailijasta tai kirjasta, joten tartuin kirjaan ilman ennakko-odotuksia. Romaani osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi sukutarinaksi ja kuin sattumalta kirjailija oli australialainen ja sijoitti jopa osan tapahtumista aivan kävelymatkan päähän nurkilta, joilla syksyllä kävin.

Kirjan päähenkilö on on brisbaneläinen Cassandra, joka perii isoäidiltään rantatalon Englannista. Paljastuu, että isoäiti onkin ollut adoptoitu - rantautunut ypöyksin laivan kyydissä Australiaan - ja yrittänyt selvittää alkuperäänsä Englannissa jo vuosikymmeniä sitten hankkiessaan testamenttaamansa talon. Aiemmasta elämästään isoäidillä on muistona vain pikkuruinen matkalaukku, jonka sisällä on Eliza Makepeace -nimisen kirjailijan satukirja.

Teos seuraa kolmessa eri aikatasossa paitsi Cassandran ja tämän isoäidin erillisiä matkoja toiselle puolelle maailmaa tämän mysteerin selvittämiseksi, myös Eliza Makepeacen tarinaa. Lisäksi kirjaan on upotettu Makepeacen satuja. Näistä saduista mieleeni tuli toinen osittain Elizan aikakautta (1800-1900-lukujen taite) kuvaava teos, A. S. Byattin Lasten kirja (Children's Book, 2009, suom. 2011), joka niin ikään sisälsi satuja, joita perheen äiti oli punonut lapsistaan. Myös Makepeacen sadut kiinnittyvät tietoisesti tai tiedostamatta hänen elämäänsä. Toisaalta Elizan lapsuuden kuvauksesta savusumuisessa ja raivostuttavan epäoikeudenmukaisessa Lontoossa ja tätä seuranneessa pelastumisessa maaseudun kartanoon tuli paikoitellen mieleen peräti Charles Dickensin Oliver Twist!

Hylätyn puutarhan sukumysteeri pitää otteensa melko pitkään, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman turhauttaa, kun lukijana arvasin jo kupletin juonen, mutta kertoja yhä venkoili ja kierteli kuvatessaan Cassandran tietä totuuden äärelle. En silti moiti kirjan pituutta, lähes 700 sivua, sillä kirjaa luki varsin mielellään.

K:n puutarha