Käen kutsu

Robert Galbraith: Käen kutsu

 Yllätin itseni lukemalla jo toisen dekkarin puolen vuoden sisällä. Tällä kertaa luin Robert Galbraith -nimellä ensimmäisen dekkarinsa julkaisseen J. K. Rowlingin Käen kutsun (The Cuckoo's Calling, 2013). Kaukana ollaan Potterien taianomaisesta maailmasta, vaikka myös Pottereissa liikutaan paikoitellen Lontoossa, jonne Käen kutsu sijoittuu.

Kirja aloittaa sarjan yksityisetsivä Cormoran Strikesta ja sarjaan onkin jo ilmestynyt jatko-osa Silkkiäistoukka (The Silk Worm, 2014). Strike on kudelma melkoisen kuluneista genren kliseistä: toisen jalkansa menettänyt entinen sotilas, toimistossaan asuva ja veloissa rypevä, viinaan menevä ja ongelmainen naissuhteissaan (joka tietenkin johtuu omasta äitisuhteesta). Avukseen Strike saa vuokrafirman välittämän sihteerin, kiltin tytön Robinin. Tutkittavakseen he saavat parvekkeelta kuolemaansa pudonneen huippumallin tapauksen. Poliisi on todennut tapauksen itsemurhaksi, mutta uhrin veli epäilee murhaa. Klassista dekkarikauraa siis tämäkin.

Ongelmaksi koin, etteivät teoksen hahmot olleet kovin kiinnostavia, ja tutkittavasta tapauksestakin alkoi paljastua jännittäviä piirteitä vasta kirjan viimeisellä kolmanneksella. Myös Striken hahmo alkoi loppua kohden saada hieman syvyyttä ja jopa huumoria itseensä. Sen sijaan Robin hunajanvärisine hiuksineen oli harvinaisen banaali hahmo alusta loppuun. Eihän Harry Potterkaan mikään räiskyvä persoona ollut, mutta taustatukena hänellä sentään oli hevoskotkia, ankeuttajia ja anteeksiantamattomia kirouksia. 
Ripaus taikaa vaikkapa lisäjännityksen tai Robinin elävämmän persoonallisuuden muodossa - ja ehkä jossain määrin hieman koherentimpi päätös - olisi ollut paikallaan.

Luin kirjan muuten Miki-muodossa eli poikittain luettavana minikirjana, joka on painettu ns. raamattupaperille, jolloin yli tuhatsivuisestakin kirjasta saa alle kaksisenttisen paksuudeltaan. Näppäränkokoinen ja oikeasti taskuun mahtuva, mutta paperin ohuus tekee toisaalta kirjasta melko huonosti käyttöä kestävän. Ei siis ehkä kirjastoille sopiva formaatti. Kokoa tulee kyllä ikävä Käen kutsua seurannutta järkälettä kanniskellessa.