Boyhood (2014 – vai pitäisikö sanoa 2004–2014) on ohjaaja Richard Linklaterin tuorein elokuva, jonka tekeminen todellakin alkoi jo vuonna 2004. Nimensä mukaisesti elokuva seuraa erään pojan lapsuusvuosia, 6-vuotiaasta aina collegen alkuun. Elokuvaa kuvattiin muutaman päivän ajan kunakin vuonna, kahdentoista vuoden ajan. Tänä aikana elokuvan päätähti, Eller Coltrane, kasvoi itsekin aikuiseksi. Ajan kuluminen näkyy myös pojan vanhempia esittävissä Ethan Hawkessa ja Patricia Arquettessa. Roolituksesta onkin heti ensimmäiseksi annettava pisteet: näyttelijät ovat uskaltaneet paljastaa vanhenemisensa niin kasvoillaan kuin vyötäröllään. Vajaassa kolmessa tunnissa kahdentoista vuoden vanheneminen ei tapahdu vaivihkaa ja huomaamatta. Eniten muutos tietysti näkyy elokuvan nuorissa, Masonia esittävässä Coltranessa ja tämän siskoa esittävässä Lorelei Linklaterissa, ohjaajan tyttäressä.
Boyhoodissa ei sinällään ole sen kummempaa juonta, vaikka mukaan mahtuu äidin väkivaltaiseksikin äityvä toinen avioliitto. Pääsääntöisesti leffa kuitenkin seuraa Masonin kasvua, jota värittävät useat muutot ympäri Texasia, suhde äitiin, siskoon ja isään, joka haluaa säilyttää läheiset välit lapsiinsa etävanhemmuudesta ja muutamasta Alaskassa vietetystä pakoiluvuodesta huolimatta. Kaverit ja leikit vaihtuvat vuosien kuluessa, tytöt alkavat kiinnostaa ja ensimmäiset sydänsurut koetaan. Kutkuttavasti myös 2000-luku vilahtelee leffan taustalla. Leffa alkaa Coldplayn Yellow'lla, ja matkan varrella soi mm. Foo Fightersin vuoden 2007 Let It Die ja Gotyen vuoden 2011 Somebody That I Used to Know. Läpälliset kännykät vaihtuvat iPhoneihin. Musiikin ja tekniikan lisäksi leffaan on sisällytetty myös todellisia historian hetkiä, kuten Obaman vuoden 2008 vaalikampanja ja kuudennen Harry Potter -kirjan julkaisu. Vuonna 2015 voi kaiholla katsella kymmenen vuoden takaista kirjakulttuuria, jossa romaanin julkistus kerää huiman jonon ja oheistapahtuman kirjakaupan ulkopuolelle. Leffa sisältää myös enteellisen pohdinnan seitsemännen Tähtien sota -elokuvan tekemisestä...
Leffa toimii nimen omaan sen kevyen juonen ja todellisen ajallisen ulottuvuuden takia. Tarinassa on todellisen elämän tuntua, ja katsojana pystyin suorastaan itsekkäästi Masonin tarinan ohella fiilistelemään omia muistojani tuolta leffan kuvaamalta ajanjaksolta, vaikka olenkin vuosikymmenen Masonia vanhempi. Boyhood nousee ehdottomasti Linklaterin parhaimmistoon Rakkautta ennen... -leffojen seuraan. Tykkään!
K:n boyhood |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti