Koskemattomat

Katsoin viimein muutaman vuoden takaisen ranskalaisen hittileffan Koskemattomat (Intouchables, 2011). Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo rikkaasta neliraajahalvaantuneesta Philippestä, joka palkkaa avustajakseen Drissin, maahanmuuttajataustaisen pikkurikollisen. Turhaa, sievistelevää myötätuntoa vailla oleva Driss tuo Philippen elämään uutta eloa ja uskallusta ja samalla Driss pääsee pois kovilta kaduilta.

Tuttu Eliza Doolittle -variaatiohan Driss on, mutta toimii siitä huolimatta tai juuri sen takia. Drissiä esittävä Omar Sy on vastustamaton luonnonlapsimaisena suurperheen ottolapsena, joka tosin loppujen lopuksi esitetään ehkä turhankin siloiteltuna ja kilttinä kansalaisena, jonka vankeustuomio kuitataan nopealla maininnalla. Myös muut Philippen alaiset olivat hahmoina mainioita ja oikeastaan ilahduttavan avoimia Drissiä kohtaan.

Oli virkistävää katsoa pitkästä aikaa ranskalaista elokuvaa. Jokaisen näyttelijän naama ei ollut vielä puhkikulunut kaikenmaailman tv-sarjoissa ja leffoissa, kuten tuppaa jenkkiohjelmien kanssa käymään. Ja kun tuttu naama ei heti yhdisty aiempaan rooliin, pitää koko ajan olla tarkistamassa IMDb:tä. Koskemattomien aikana ei todellakaan ollut tätä tarvetta. Sen sijaan oli hassua bongata Drissin ottoäidin keittiöstä tutunnäköisiä elintarvikkeita - nekin ovat käyneet Lidlissä!

Tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa diggaan, jos lopussa vilautetaan todellisia henkilöitä tarinan takaa. Voi ajatella, että tarina edes hipoo tositapahtumia ja että tosielämän henkilöt ovat antaneet jonkin sortin hyväksynnän tarinalle. Koskemattomat ei tuota pettymystä - lopussa paitsi kerrotaan henkilöiden myöhemmistä vaiheista, myös näytetään tosielämän Philippe ja Driss eli Philippe Pozzo di Borgo ja Abdel Sellou.

Elokuva oli muutenkin teemoistaan huolimatta todellinen hyvän mielen leffa, ei voi muuta kuin suositella.

K:ta ei kiinnostanut niinkään leffa, vaan Blu-Ray-soitin, joka on yksi K:n arkkivihollisista ja jota tulee valvoa silmä kovana.