If Beale Street Could Talk

Tämän vuoden monissa Oscar-elokuvissa nousee erittäin kirkkaasti esiin yksi teema: rasismi Yhdysvalloissa mustia kansalaisiaan kohtaan. BlacKkKlansman, Green Book, jopa Black Panther voimaannuttavuudessaan, sekä Moonlightin ohjaaja Barry Jenkinsin uutukainen If Beale Street Could Talk (2018) kaikki käsittelevät aihetta. Huomattavaa on tosin, ettei yksikään elokuvista sijoitu nykyaikaan, vaan ne menneestä (tai fantasiamaailmasta) käsin kommentoivat maailmaa ja nykytilannetta. Leffoista kiltein on Green 
Book, rähinöivin Spike Leen BlacKkKlansman ja musertavin James Baldwininin kirjaan perustuva If Beale Street Could Talk.

Beale Streetin pääosassa on nuoripari Tish ja Fonny, jotka ovat kasvaneet lapsista asti yhdessä. Pari suunnittelee tulevaisuuttaan, kun Fonny tulee mielivaltaisesti pidätetyksi epäiltynä raiskauksesta. Mies joutuu telkien taa odottamaan oikeudenkäyntiään samalla kun Tish ja molempien perheet yrittävät saada kasaan todisteita miehen syyttömyydestä. Tish huomaa myös olevansa raskaana, ja vatsan kasvaessa toiveikas tunnelma alkaa vaihtua epätoivoon. Järjestelmä on viritetty takaamaan, että mustat miehet pysyvät lukkojen takana, olivatpa he syyllisiä tai syyttömiä.

Elokuva kommentoi viistosti myös #metoo-ilmiötä. Kahdesti elokuvassa tuodaan esille, että hahmot uskovat puertoricolaisnaisen todella tulleen raiskatuksi. Toisaalta raiskatun naisen halu unohtaa ja saada kenties jonkinlainen hyvitys kokemalleen vääryydelle sallii hänen tuomita väärän miehen loppuiäkseen. #metoo:nkin aikana on nähty ylilyöntejä, jossa viattomatkaan eivät ole selvinneet iskuitta.

Oscareista leffalle lienee ennen kaikkea tyrkyllä naissivuosan palkinto Regina Kingin roolityöstä Tishin äitinä. Sekä tytärtään että Fonnieta rakastava äiti Sharon antaisi kaikkensa voidakseen tarjota onnen nuorelleparille. Hyvin roolinsa vetävät myös pääosien KiKi Layne ja Stephen James, sekä omalla tavallaan auttavat tulevat isoisät molemmilta puolilta (Colman Domingo ja Michael Beach). Roolitöitä enemmän leffasta kuitenkin jää mieleen sen herättämä voimaton raivo jalkoihinsa tallaavaa ja rasismista voimansa saavaa systeemiä kohtaan. Melkoinen amerikkalainen unelma.