Green Book

Oscar-kausi on viimein käynnistynyt ja käynnistetty. Peter Farrellyn (siis toisen Farrellyn veljeksen, jotka tunnetaan hölmöistä Jim Carrey -komedioista!) ohjaama Green Book (2018) on - ylläri, ylläri - tositapahtumiin perustuva kuvaus kahden miehen ystävystymisestä tien päällä 1960-luvun alussa. Miehistä toinen on newyorkilaisen 
kapakan "PR-mies", kuten Tony "Lip" Vallelonga (Viggo Mortensen) itseään nimittää, ja toinen kolme tohtorin tutkintoa suorittanut Carnegie Hallissa asuva pianisti Don Shirley (Mahershala Ali). Pianisti palkkaa Lipin itselleen kuljettajaksi Yhdysvaltojen eteläosiin suuntautuvalle kiertueelleen.

Jutun jujuna on tietysti se, että Shirley on musta ja etelän osavaltioissa rotuerottelu on edelleen arkea. Italialaistaustainen Tonykaan ei ole varaukseton suhtautumisessaan mustiin. Shirley itsessään on outo lintu, joka ei oikein tunnu kuuluvansa valkoisten eikä mustien maailmaan. Kiertueella rotuerottelun uskomattomuus 
lävähtää silmille moneen kertaan. Siihen liittyy myös leffan nimi, joka viittaa vihreäkantiseen opaskirjaan, jossa kerrotaan, missä mustaihoisen on turvallista tahi sallittua yöpyä, syödä tai edes tankata bensaa etelässä. 

Parasta leffassa on tietenkin päähenkilöiden välinen kanssakäyminen, sen nitinät ja natinat ennen kuin loppua kohden mennään jo imelän puolelle yhteisen sävelen kanssa. Lip on "kansan mies" ja loputtoman puhetulvan ylläpitäjä, Shirley taas vetäytyvä ja paikoin jopa elitistinen, joskin aina kaunissanainen, mistä hyötyy myös Lip kirjoittaessaan tien päältä kirjeitä vaimolleen (Linda Cardellini).

Tuntematta toki todellisia henkilöitä tai tapahtumia sen enempää, leffassa on myös muutama kohtaus, jotka vaikuttavat vähän nykyhetken muovaamilta. Melkoisen maskuliinisesta maailmasta tuleva Lip ei hetkahda, vaan pikemmin ymmärtää ja tukee, kun joutuu pelastamaan esimiehensä arveluttavasta tilanteesta NMKY:n suihkutiloista. Toinen kohtaus liittyy roskaamiseen, johon suhtautuminen oli sangen erilaista 1960-luvulla (Mad Meninsä nähneet muistanevat nykyisin pöyristyttävältä tuntuvan piknik-kohtauksen). Toisaalta ehkä korkean moraalin Shirley on tässäkin asiassa edelläkävijä.

Green Book on lopulta melko kevyt katsaus rotuerottelun loppuvaiheisiin, mutta leffan viihdyttävyyttä ja Mahershala Alin ja Viggo Mortensenin näyttelijäntaitoja ei käy kieltäminen. Molemmat pokkasivatkin rooleistaan jo Golden Globet ja ovat ehdolla Oscareissa. Ehdolla on myös itse elokuva, leikkaus sekä alkuperäiskäsikirjoitus, jota on ollut kirjoittamassa Tony Lipin poika, Nick Vallelonga.