The Sun Also Rises & The Book of Tomorrow

Pidän äänikirjojen kuuntelusta myös englanniksi mutta ainakin kirjaston valikoimassa kovin useat niistä ovat lyhennettyjä versioita. En kaipaa mitään juonitiivistelmää vaan haluan kuulla koko jutun, kuten kirjailija on suunnitellut ja varmasti vaivaa tuottaen kirjoittanut. Turhan valikoiva ei siis kannata olla kirjaston hyllyn ääressä.

Ernest Hemingway: The Sun Also Rises

 Hemingwayn esikoisromaani The Sun Also Rises (1926) oli yllättävän nimekäs löytö. Nimekäs on myös kirjan lukija, näyttelijä William Hurt (mm. Gorkin puisto, 1983). Romaani kuvaa 1920-luvun Eurooppaa ja ns. kadonnutta sukupolvea. Sen edustajat ovat pääsääntöisesti amerikkalaisia, jotka ensimmäisen maailmansodan jälkeen ovat paenneet tai jääneet Eurooppaan ja elävät juhlimalla, matkustelemalla ja harrastamalla irtosuhteita. Kaukana ei siis olla Hemingwayn omasta elämästä tuohon aikaan. Pidän Hemingwayn säästeliäästä ja tarkasta kielestä, joka on läsnä jo tässä varhaisessa teoksessa.

Kirjan päähenkilö, Jake, on Hemingwayn tapaan myös kirjoittaja. Jake päätyy ystävineen Pariisista Pamplonaan, jossa vietetään suurta härkätaistelujuhlaa. Härkätaistelu sinällään on yksi ällöttävimmistä eläinrääkkäyksen muodoista mitä tiedän, mutta Hemingway jättää onneksi liian tarkan kuvailun sikseen ja sikäli kuin se on mahdollista, kuvailee härkiä kunnioittaen. Jaken vapaamieliseen ja moderniin ystäväpiiriin kuuluu niin amerikkalaisia, eurooppalaisia kuin juutalaisiakin. Ehkä järisyttävimmältä kirjaa kuunnellessa tuntuikin, että toinen maailmansota holokausteineen on vasta edessäpäin. Mitä tapahtuu Euroopalle ja näille ihmisille parissakymmenessä vuodessa?

***

Cecelia Ahern: The Book of Tomorrow

Hemingwayn maailmasta siirryin aika kauas, kun aloin kuunnella Cecelia Ahernin The Book of Tomorrow’ta (2009). Olin kuunnellut jo aiemmin samalta tekijältä One Hundred Namesin (2012), joka oli ihan viihdyttävä omassa chick lit -genressään. Suuri rooli on jälleen eläväisellä irlantilaisaksentilla, jolla Ali Coffey teoksen lukee, ja jota kuuntelee enemmän kuin mielellään.

The Book of Tomorrow eroaa edellisestä kuuntelemastani Ahernista siinä, että sen päähenkilö on teini-ikäinen ja lisäksi mukana on yliluonnollinen päiväkirja, johon kirjoittuu seuraavan päivän tapahtumat. Jälkimmäinen oli vähän ikävä käänne, sillä en ole tällaisten taikuushöpsötyksien ylin ystävä. Harry Potterit ja muut fantasiat ovat asia erikseen – niissä ollaan tietoisesti fantasiamaailmassa. Sen sijaan tällaiset ns. tosimaailmaan sijoittuvat tarinat, joissa on yksittäisiä taianomaisia asioita… kiitos ei. Realismitosikko pitää kiinni luonnonlaeista.

Teoksessa 16-vuotiaan Tamaran isä on tehnyt itsemurhan ja äiti ja tytär joutuvat velkojen kaatuessa niskaan muuttamaan sukulaisten nurkkaan maaseudulle. Siellä täti ja eno vaikuttavat salailevan jotain, mutta onnekseen Tamara saa käsiinsä tämän taikakirja, johon hänen päiväkirjamerkintänsä ilmestyvät päivän etuajassa. Tässäkin tapauksessa sinänsä mielenkiintoisesta tarinasta olisi voinut mielestäni saada moniulotteisemman, jos päähenkilön kimurantti sukuhistoria olisi selvinnyt jotenkin muuten kuin aina vilkaisemalla seuraavan päivän tapahtumia kirjasta. Oli tarinassa toki muutama muukin hieman kyseenalainen käänne tai seikka. Vähän siis jätti tällä kertaa kylmäksi, mutta ei The Book of Tomorrow onneksi täysin vaille viehättävyyttä jäänyt.

...kuten ei tämäkään söpöläinen!