Mutta siis se leffa. Tracks, kuten valtava osa nykyleffoista, perustuu tositapahtumiin. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun loppupuolen Australiaan. Parikymppinen Robin (Mia Wasikowska) päättää lähteä yli puolen vuoden vaellukselle keskellä Australiaa sijaitsevasta Alice Springsin kaupungista Ulurun kautta kohti länsirannikkoa ja Intian valtamerta. Matkaa on taitettavana 3200 km. Mukaansa Robin ottaa neljä kamelia ja koiransa Diggetyn. Australian tasangoilla elää valtavan kokoinen populaatio villikameleita, jotka aikanaan on löytöretkien jälkeen tai aikana päästetty sinne vapaaksi, ja jotka ovat kukoistaneet sisämaan ankarissa oloissa.
Rahat matkaan järjestyy National Geographicilta, jolle Robin lupautuu kirjoittamaan matkastaan artikkelin, jonka hän myöhemmin laajentaa kirjaksi, johon elokuva perustuu. Matkan varrella Robinia tulee säännöllisin väliajoin taapaamaan National Geographicin valokuvaaja Rick Smolan (aina oivallinen Adam Driver), jonka alkuperäiskuvia muuten nähdään lopputekstien aikana. Rickistä muodostuu henkireikä Robinille, joka vetäytyvästä luonteestaan huolimatta huomaa kärsivänsä suuresta yksinäisyydestä tien päällä. Sen sijaan matkalla kohdatut turistit ja muut mediat uteliaine kameroineen kammottavat naista.
Elokuvassa ja tarinassa on kaunista, viipyilevää runollisuutta, ja Australian takamaat ovat karuudessaankin lumoavia. Kummalliset kamelit olivat myös poikkeuksellisuudessaan mielenkiintoisia seurattavia. Elokuva saa pisteet myös rehellisestä (naisten) karvan kasvamisen näyttämisestä. Kummallisesti tosin sankarittaren hiusten mitta pysyy samana koko matkan keston ajan. Vähän oli lisäksi taas ylimittaa tälläkin pätkällä, ja jet lagin vielä painaessa päälle muutamat suvantovaiheet vaativat jo vähän skarppaamista katsomonkin puolella.
 |
| K:kin osaa skarpata, kun keittiön suunnalta kuuluu ääniä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti