Ilmeisesti huono sää iskee joskus myös tänne antipodiseen paratiisiin. Koska museokorttikin oli jo käytetty, päädyttiin Z:n kanssa päivänäytökseen tsekkaamaan Fury (2014), joka on tulossa Suomen teattereihin tänä perjantaina. Yhdellätoista kiividollarilla eli n. seitsemällä eurolla pääsi Aucklandin Tennariin katsomaan tämän toisen maailmansodan loppuvaiheisiin sijoittuvan Brad Pitt -pätkän.
Pitt esittää Don "Wardaddy" Collieria, Fury-panssarivaunun kokenutta ryhmänjohtajaa. Furyn miehistö on ollut koossa sodan alusta lähtien, kunnes huhtikuussa 1945 apukuski on saanut surmansa. Ryhmän uudeksi jäseneksi saapuu Logan Lermanin esittämä keltanokka Norman, joka on tappamisen sijaan koulutettu kirjoittamaan kirjoituskoneella 60 sanaa minuutissa. Fury saa tehtäväkseen tunkeutua syvälle Saksaan rintamalinjan taakse. Siinä missä USA on siirtänyt kirjurinsa taistelukentälle, Saksassa on värjätty jo kylien lapsetkin sotimaan maansa puolesta. Norman joutuu avaamaan siniset silmänsä sodan todellisuudelle. Kuten Wardaddy toteaa, "Ideals are peaceful. History is violent".
Tarinana Fury ei nouse esimerkiksi Pelastakaa sotamies Ryanin (Saving Private Ryan, 1998) tasolle niin sodan kuin toveruuden kuvauksena, vaikka leffalla onkin hyvät hetkensä. Lopun vääjäämätön yhteenotto toistaa jenkkien rakastamaa underdog-tarinaa. Toteutus on kuitenkin realistisen karhea ja verinenkin, tosin turhaan splättermässäilyyn ei onneksi sorruta. Ampumistehosteissa sen sijaan on lähdetty kikkailemaan. Aseista lähtee vihreitä valojuovia kuin scifi-leffojen laserpyssyistä ja räjäytyksiin lienee otettu mallia ilotulituksista. Näkemisen arvoinen tämä kuitenkin oli, ja kantoi kiitettävästi myös yli kahden tunnin kestonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti