Koti

Toni Morrison: Koti

Kuuntelin Toni Morrisonin tuoreimman romaanin, Kodin (Home, 2012, suom. 2014) äänikirjana. Oikeastaan kyseessä on pikemmin pienoisromaani, sillä se oli vain neljän levyn mittainen. Lukijana oli mukavan luonteva Erja Manto. Samoin kuin äsken katsomani leffa, Kaukana taivaasta, Koti sijoittuu ajallisesti 1950-luvun Amerikkaan, jossa mustat ovat saaneet jo sotia valkoisten rinnalla, mutta jossa heillä muuten on yhä toisen luokan kansalaisten asema.

Frank Money on palannut Amerikkaan Korean sodasta (1950-53) ainoana selvinneenä kotikylänsä pojista. Kotikylästä päästäkseen Frank on aikoinaan sotaan myös lähtenyt. Nyt Frankia kiusaavat sodan tapahtumat ja ihmisyyden pimeä puoli, jonka hän on itsestään löytänyt. Kun Frank saa tiedon myös maailmalle lähteneen sisarensa, Ycidran, hengenvaarasta, alkaa pitkä matka siskon luo ja lopulta takaisin kotikylään Georgiassa, jossa siskon henki voidaan vielä pelastaa. Kumpikin sisarus huomaa näkevänsä kotikylänsä uusin silmin koettuaan maailman sen ulkopuolella.

Niin hienovaraisesti kuin Morrison asian esittääkin - hän ei puhu ihonväristä tai rotusorrosta - on selvää, että kotikylän ulkopuolinen maailma on kaikkea muuta kuin turvallinen ja tasa-arvoinen. Sisarusten välinen rakkaus ja välttämätön paluu kotiin osoittautuvat lopulta kummankin pelastukseksi. Sisarusten lisäksi ääneen pääsevät heidän tympeä isoäitipuolensa ja Frankin entinen tyttöystävä. Hekin ovat Frankin ja Ycidran tapaan vereviä, kokonaisia hahmoja toiveineen ja heikkouksineen. Tällaisten hahmojen luomisessa Morrison on vertaansa vailla.

 

K:kin on aika lailla vertaansa vailla.