Dexter, viimeinen kausi

Ah kesä, ihmisen paras aika tuijottaa telkkaria! No, sateinen kesäkuu sitä taisi ollakin, minkä vuoksi otimme Z:n kanssa katseluun Dexterin kahdeksannen ja viimeisen kauden. Sitten tarjoutui myös tilaisuus hyödyntää HBO Nordicia ilmaiseksi parin viikon ajan. Selvää oli, että illat kuluisivat vähintään Game of Thronesin neljännen kauden parissa. Z:n kaveri muistutti myös True Detective -sarjasta, joten otettiin sekin ohjelmistoon, kun Tyrionin seikkailut oli jo viidessä päivässä tsekattu. Tosin hidas tahtihan tuo oli verrattuna viime vuoteen, jolloin edeltävät kolme kautta tuli ahmaistua yhdeksässä päivässä.

Mutta asia kerrallaan.

Dexterin lopun alku käynnistyi jo edellisellä kaudella ja tuntuu, että Dexter Morganin pimeä puoli alkaa olla vähän turhan monen ihmisen tiedossa. Nytkin Miamiin ilmestyy psykopaatteja tutkiva neuropsykiatri Evelyn Vogel, joka on tietoinen Dexterin murhanhimosta ja hänen tappamistaan ohjaavista säännöistä. Vogelia kiusaamaan pölähtää aivon kappaleita tälle lähettelevä murhaaja, ja Dexter joutuu sekaantumaan asiaan. Samalla pitäisi paikkailla suhdetta siskoon ja ex-tyttöystävään, joka ilmaantuu myös takaisin Miamiin. Hurrikaanin lähestyessä kaupunkia Dexterin on tehtävä ratkaisevia päätöksiä elämässään.

Kuten jo totesin, edelliskausi oli pettymys, ja sen johdosta odotukset eivät olleet järin korkealla tämän kauden osalta. Ehkä juuri siitä johtuen etenkin alkupuoli kaudesta oli oikeastaan ihan mainiota katsottavaa. Loppupuolta kaudesta alkoi vaivata juuri se: loppu. Lopun lähestyminen, sarjan taputteleminen tyydyttävästi pakettiin, alkoi paistaa turhan selvästi läpi. Tarinan kaaren kannalta ehkä hyvä, mutta omasta mielestäni suurin vääryys oli ehdottomasti suosikkihahmoni kuolema. Sarjan päättäminen arvokkaasti on aina hankalaa, ja Dexterin kohdalla siinä on onnistuttu valitettavasti vain kohtalaisesti. Kaudet 1-4 jäävät selvästi sarjan parhaimmiksi.

Kesällä telkkarin katselu on viileämpää tuolin alta.