Vieraskynässä Z: Idiocracy

Toisille koittaa kesälomakin, itsehän en näihin onnekkaisiin lukeudu. Työpäivien jälkeen selviää hädintuskin hereillä puolitoista jaksoa kesäsuosikkia, Last Week Tonight with John Oliveria, mutta kaikki lukemisyritykset lopahtavat silmäluomien umpeutumisen kanssa jo toisen sivun puolivälissä. Reipas Z jaksoi ensimmäisenä lomapäivänään katsoa ihan kokonaisen leffan:

Kesäloman alkamisen kunniaksi katsoin Googlen suoratoistopalvelusta pienimuotoiseksi kultti-ilmiöksi muodostuneen elokuvan Idiocracy (suom. Idioluutio, 2006). Elokuva on muun muassa Beavis ja Butt-Head -sarjasta tunnetuksi tulleen Mike Judgen ohjaama, ja kyseisen piirretyn tuntu välittyy elokuvastakin. Judgen muista sarjoista mainittakoon myös mainio Silicon Valley, josta E aikaisemmin kirjoitti sarjakatsauksessaan.

Elokuva alkaa alustuksella, jossa kuvaillaan, kuinka luonnollisten vihollisten puuttuessa ihmisen evoluutio ei enää suosi vahvimpia ja viisaimpia, vaan niitä, jotka lisääntyvät nopeimmin. Nopeimmin taas lisääntyy kouluttamaton valkoinen alaluokka, kun taas koulutetut ihmiset harkitsevat ja lykkäävät lapsen hankintaa kunnes on liian myöhäistä (case-esimerkissä aviomiestä esittää Mad Menin Jimmy Barrett, näyttelijä Patrick Fischler). Satojen vuosien aikana tämä kehitys taannuttaa ihmisen edellä mainitun Beavis & Butt-Head -sarjan "öhö öhö, perse!" -tasolle.

Elokuva alkaa vuodesta 2005, kun armeijan salaisessa projektissa kokeillaan ihmisen syväjäädyttämistä vuodeksi. Koekaniineiksi valitaan asevoimien keskimääräisin ihminen, kirjastonhoitaja Joe Bauers, sekä prostituoitu nimeltä Rita. Syväjäädytyksen aikana asiat menevät mönkään, ja Joe ja Rita heräävät lopulta vasta vuonna 2505.

Tulevaisuus ei ole kiiltävää scifiä lentävine autoineen, vaan dystopia, jossa jätevuorten välissä elävien ihmisten sanavarasto kattaa hädin tuskin muutaman sata sanaa, ja jossa aikaa vietetään horisonttiin asti jatkuvissa ostoskeskuksissa - silloin, kun televisiosta ei katsota Jackass-henkistä ohjelmaa Ow, My Balls! jossa päätähden genitaalit joutuvat koville. Isot firmat hallitsevat maailmaa (eli Yhdysvaltoja; muiden maanosien tilanteesta emme saa tietää mitään) jopa siihen pisteeseen asti, että peltoja kastellaan urheilujuomalla ja presidentin (entinen show-painija ja pornotähti) koko nimi on Dwayne Elizondo Mountain Dew Herbert Camacho.

Joe ei osaa toimia tulevaisuudessa ja joutuu nopeasti pidätetyksi, mutta puhuu nopeasti itsensä vapaaksi vankilasta valehtelemalla vartijoille. Uusille vangeille tehtävän älykkyystestin tulokset kantautuvat presidentin korviin asti, ja Joe kutsutaan lopulta Valkoiseen taloon ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat.

Mutta mitäpä keskivertoihminen osaa niille tehdä? Douglas Adams pohti hieman samanlaista teemaa Linnunrata-trilogiansa viidennessä kirjassa Enimmäkseen harmiton, jossa keskivertoihminen Arthur Dent haaksirikkoutuu avaruudessa teknologiaa tuntemattoman heimon kylään. Arthur luulee voivansa opettaa heille asioita, mutta tajuaa sitten, ettei itsekään tiedä, miten mikään nykymaailman keksinnöistä toimii ("Enkä minä tarkoita videonauhureita, eihän kukaan tiedä miten ne toimivat. Minä tarkoitan vain ihan tavallisia juttuja niinkuin kynä tai arteesinen kaivo tai sen semmoinen."). Lopulta Arthur päätyy heimon voileiväntekijäksi, koska se on asia, jonka hän osaa mutta heimolaiset eivät. Joe taas osaa kertoa, että peltoja kannattaa mieluummin kastella vedellä kuin urheilujuomalla.

Koko ajan Joe yrittää etsiä väitettyä aikakonetta, jolla pääsisi takaisin omaan aikaansa. Aikakone (time machine) kirjoitetaan elokuvassa kuten se lausutaan, "time masheen". Tämän voi nähdä hauskana "ne eivät osaa edes kirjoittaa!" -osoitteluna, tai sitten fiksuna näkemyksenä siitä, miten kieli elää ja kehittyy. Kirjoitusasu "machine" on kuitenkin vain sopimus eikä sinänsä sen enempää oikein tai väärin kuin "masheen", joka lausutaan samalla tavalla. Joka tapauksessa, näitä väännöksiä leffassa riittää vaikka kuinka paljon. Osa sanoista on myös muuttanut merkitystään, ja esimerkiksi vankien kuntoutus ("rehabilitation") on jotain aivan muuta kuin nykyisin. Starbucks on tulevaisuudessakin olemassa, mutta se on vaihtanut alaa, eikä "latte" ole enää kahvia.

Elokuva voidaan nähdä ajankohtaisena koulutuspoliittisena kannanottona, kun Yhdysvalloissa on oikeasti vaarana, että presidentiksi pääsee mies, jolla on siihen suunnilleen yhtä hyvät eväät kuin elokuvan Camacholla. Mutta eivät elokuvan ihmiset pahoja ole, vaan vain tyhmiä, eivätkä sitäkään omasta syystään. Elokuva on ihan mukavaa kesäviihdettä, joka näennäisestä pinnallisuudesta huolimatta voi saada vähän miettimäänkin.

   -Z

Felis catus kuuluu evoluution voittajiin: sen ei tarvitse tehdä mitään,
kun Homo sapiens kantaa sille kaiken valmiina. Myös pahvilaatikot.

Vieraskynässä Z: Captain Phillips

Z sai inspiraation katsoa tämän vuoden Oscar-ehdokasleffan Captain Phillipsin. Leffa on jo toinen peräkkäinen, jonka nimessä esiintyy sana kapteeni. Sattumaako?
Seuraavaksi listalla lienee Sky Captain and the World of Tomorrow (2004), Kapteeni Alatriste (2006), lapsuuden suosikkini Kapteeni Koukku (1991) tai ehkä Nicholas Cage -nyyhky Kapteeni Corellin Mandoliini (2001).

Lentävän spagettihirviön uskonnossa sanotaan, että ilmaston lämpeneminen johtuu merirosvojen vähentymisestä. Asiasta on todisteena kuvaaja, jossa ilmaston lämpötila todellakin korreloi käänteisesti merirosvojen lukumäärän kanssa: kaksisataa vuotta sitten ilmasto oli nykyistä viileämpi, mutta merirosvoja oli enemmän. Spagettihirviöuskonto esiteltiin vuonna 2005, sattumalta samana vuonna jolloin Kansainvälinen merenkulkujärjestö alkoi huolestua vakavasti Afrikan sarven merirosvouksesta. Alueen merirosvouksen huippuvuosi oli 2008, mutta ilmasto ei tiettävästi viilentynyt.

Captain Phillips (2013) on tositapahtumiin pohjautuva elokuva Maersk Alabama -rahtialuksen kaappauksesta Somalian edustalla vuonna 2009. Elokuva on tehty isolla rahalla ja Tom Hanksin pääosasuoritusta kapteeni Richard Phillipsinä on kehuttu, mutta ehdokkuuksista huolimatta raina ei voittanut Oscareita eikä Golden Globeja.

Leffa keskittyy varsin tiukasti toimintaan. Phillipsin vaimo nähdään alussa lyhyesti kun tämä saattaa Phillipsin lentokentälle, sen jälkeen hänet mainitaan vain pari kertaa ohimennen. Somalimerirosvojen tukikohdassa rosvopäälliköt painostavat kylän asukkaat merelle jahtaamaan laivoja lunnasrahojen toivossa, eikä heistäkään sen enempää. Phillipsin miehistön taustoja emme myöskään saa tietää, mutta heidät unohdetaankin nopeasti, kun leffa kilpistyy suljetussa pelastusveneessä tapahtuvaksi panttivankidraamaksi. Ongelmanratkaisijaksi paikalle kutsuttu SEAL-erikoisjoukko vasta jääkin nimettömäksi ja kasvottomaksi, mutta ainakin öisistä laskuvarjohypyistä on saatu näyttävää kuvamateriaalia. Toiminnan lisäksi tietysti alleviivataan Phillipsin neuvokkuutta tämän suojellessa miehistöään.

Somalimerirosvoja käsitteleviä uutisia lukeneille elokuva ei tuo aiheeseen mitään uutta näkökulmaa. Kaikki uutisista tutut tiedot ovat mukana: merirosvot ovat alle parikymppisiä, köyhiä, khatia pureskelevia kalastajia, jotka ajattelevat puolustavansa Somalian rannikkoa ryöstökalastusta vastaan. Rahat valuvat johtoportaalle, merirosvoilla ei välttämättä ole varaa edes kenkiin.

Muuten tapahtumat etenivät painostavan musiikin saattelemina kohti vääjäämätöntä, arvattavaa loppuaan. Elokuva ei mielestäni onnistunut kovin hyvin välittämään tietoa tai tuntemusta siitä, kauanko Phillipsiä pidettiin vankina veneessä (noin neljä vuorokautta). Etäisyydet merellä ovat kuitenkin valtavia, ja esimerkiksi apuun kutsuttu lähin sota-alus, hävittäjä USS Bainbridge, oli tilanteen alkaessa 820 merimailin (1519 km) päässä – kunnes se yhtäkkiä puhalsikin sumutorveaan pelastusveneen vieressä. Tämä tuntui erikoiselta, mutta jälkikäteen oli helppo tarkistaa, että kyseinen alus pystyy tosiaan kulkemaan tuon matkan alle vuorokaudessa.

Yli kahden tunnin mitastaan huolimatta elokuva piti otteessaan kohtuullisesti, ja merirosvojen kapteenia näytellyt Barkhad Abdi kyllä teki kieltämättä ihan hyvää työtä, mistä hänet palkittiinkin sivuosa-BAFTAlla. Paikoin merirosvoista tulivat jopa mieleen timanttisen The Wire (Langalla) -sarjan gansterit.

Jos spagettihirviöuskonnon teeseistä se merirosvousta koskeva siis kokikin lähimenneisyydessä kolauksen, suomalaiset spagettihirviön seuraajat eli pastafarit voivat kuitenkin lohduttautua edes sillä, että Suomi on spagettihirviön luvattu maa.

   -Z

Laivakissa K ja hänen uskonnollinen päähineensä, pastasiivilä.

Vieraskynässä Z: Captain America: The Return of the First Avenger

Haa, värväsin Z:n raapustamaan ilmeisen vakuuttavasta leffaillastaan!

Kävin kavereiden kanssa katsomassa Captain America: The Winter Soldier -elokuvan, joka oli "suomennettu" hienosti nimelle Captain America: The Return of the First Avenger. Tämä paluuaspekti jäi minulle hämäräksi, kun en ollut alkuperäistä Captain America -leffaa nähnyt, mutta ei se juuri tuntunut haittaavan: rytinä on rytinää ja samalla tavalla ne autot räjähtelevät, jatko-osa tai ei. Myöskään Marvelin sarjakuvia en ole lukenut, mutta Amerikan Kapteeni oli kuitenkin entuudestaan tuttu The Avengers -elokuvasta, joka oli ihan viihdyttävä Hulkeineen ja Iron Maneineen (vaikka E kirosikin kyseisen leffan yhden tähden kategoriaan ennen nukahtamistaan, kun joskus katsoimme sen). Tässä uudessa leffassa vihreä hirviö ja rautamies jäivät kuitenkin molemmat vain maininnan asteelle, mikä on tietysti valitettavaa.

Kapteeni Amerikka, siviilinimeltään Steve Rogers (näyttelijänä Chris Evans), on siis toisessa maailmansodassa taistellut supersotilas, joka syväjäädytettiin ja herätettiin sitten nykyaikana takaisin henkiin, kun tilanne sitä vaati. Herra Amerikka tunnetaan tuhoutumattomasta kilvestään joka kestää aivan mitä tahansa. Elokuvassa Rogersin työnantaja, vakoojajärjestö S.H.I.E.L.D., osoittautuukin pahaksi ja kääntyy Rogersia vastaan. Apunaan Kapteenilla on Scarlett Johanssonin esittämä ex-KGB-tappaja Black Widow, siviilinimeltään Natasha Romanoff. Lisäksi joukkoon saadaan elokuvassa entinen erikoisjoukkojen sotilas Sam Wilson (Anthony Mackie), supersankarinimeltään Falcon. Falconin tehtäväksi jää lennellä karkuun ilmatorjuntatulta ja hypätä lasin läpi kerrostalosta.

Tekstin loppuosa sisältää juonipaljastuksia.