Spider-Man: The Homecoming & Ant-Man & Ant-Man and the Wasp

Spider-Manin kolmas leffatuleminen tällä vuosituhannella lienee jo jonkin sortin remake-ennätys. Tobey Maguire oli käynnistämässä supersankarielokuvien aaltoa kolmessa Spider-Manissa vuosina 2002-2007. Sen jälkeen jätin väliin Andrew Garfieldin tähdittämät Amazing Spider-Manit vuosilta 2012 ja 2014. Havahduin kolmanteen Hämikseen eli Tom Hollandiin nähtyäni hänen Rihanna-vetonsa Lip-Sync Battlessa. Hänen hahmonsa liityi Marvel-maailmaan jo samassa leffassa kuin Black Panther eli Captain America: Civil Warissa (2016). Siinä 15-vuotias Peter Parker saa suojelijakseen itsensä Iron-Manin eli Tony Starkin (Robert Downey, Jr.), jolla on suuri rooli myös tämän Hämiksen ensimmäisessä omassa leffassa. Pahiksena leffassa nähdään Michael Keatonin esittämä Adrian Toomes eli Vulture. Juoni oli sinällään aika perustoimintahuttua, mutta nuoressa Hollandissa on energiaa ja vähän laajemman väripaletin käyttäminen sivurooleissa on plussaa.


Ant-Man oli ilmeisesti alun perin hieman hyljeksitty Marvel-sankari, jonka käsis pyöri Hollywoodissa, ennen kuin ohjaajaksi löytyi Peyton Reed. Ant-Manin (2015) nimisankaria esittää nykyisin jo viisikymppinen Paul Rudd. Ant-Man eli Scott Lang on parannuksen tehnyt murtovaras, joka päätyy auttamaan tohtori Hank Pymiä (Michael Douglas) ja tämän tytärtä Hopea (Evangeline Lilly). Pym on kehitellyt muurahaisteknologiaa ja tietenkin puvun, jonka avulla voi pienentää itsensä muurahaisen kokoiseksi. Ensimmäisessä Ant-Manissa hahmoihin lähinnä tutustutaan ja luodaan yhteys Kostajiin. Ensiesiintymisensä jälkeen Ant-Man nähdäänkin jo yllämainitussa Captain America -leffassa.


Ant-Man and the Wasp (2018) käynnistyy tuon leffan jälkimainingeista, kun Scott Lang on joutunut kotiarestiin ja Pym tyttärineen on joutunut pakenemaan maan alle. Kakkososan juonena on saada Hopen äiti (Michelle Pfeiffer) pelatettua kvanttimaailmasta, jonne tämä on joutunut vuosia sitten pelastettuaan maailman. Samalla kannoilla on Aave-niminen pahis, jonka solurakenne uhkaa hajota. Leffan juoni on ihan vetävä, mutta tarina jää kesken siihen samaan kohtaan, johon Avengers: Infinity War (2018) jäi viime keväänä. Seuraavaksi lienee siis käytävä katsomassa jatko-osa tälle kaikelle eli Avengers: End Game (2019).