Lyhyt historia lähes kaikesta

Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta

Luin viime vuonna ennen Australian matkaa Bill Brysonin hulvattoman Down Under –matkakuvauksen, joten tiesin, että mieltä kutkuttavaa faktatietoa humoristisessa muodossa olisi luvassa myös Brysonin maailmankaikkeuden historiaa tutkailevassa teoksessa Lyhyt historia lähes kaikesta (2005, A Short History of Nearly Everything, 2003). Päälle viisisataasivuinen pokkari pitää sisällään nykytiedon mukaisen kuvauksen niin maailmankaikkeuden kuin oman kotiplaneettamme synnystä ja rakenteesta, ihmislajin kehittymisestä ja elämän edellytyksistä. Lisäksi Bryson esittelee eri tieteenalojen historiaa ja uusien teorioiden muotoutumista.

Bryson osaa elävöittämisen taidon kaikessa kerronnassaan. Hän tuo esiin tiedemiesten pikkumaiset luonteet ja kamppailun kunniasta unohtamatta myöskään historiankirjoituksen sivuuttamia vaikuttajia. Maailmankaikkeudessa, planeetallamme ja kehoissamme vaikuttavia voimia Bryson kuvailee välillä niin tarkasti, että verisuonet alkavat jo sykkiä ja pitää melkein vetää henkeä, ennen kuin voi jatkaa lukemista esimerkiksi proteiinien toiminnasta soluissa.

Huimaavia ja toisaalta erittäin valaisevia ovat Brysonin käyttämät esimerkit mittasuhteista: atomin suhde millimetrin pituiseen viivaan on sama kuin paperiarkun paksuuden suhde Empire State Buildingin korkeuteen (s. 154); toisaalta atomin ydin olisi kärpäsen kokoinen, jos atomi olisi tuomiokirkon kokoinen – ”mutta kärpänen olisi tuhansia kertoja kirkkoa painavampi” (s. 160). Oman planeettammekin merenpohjan vähäisestä tuntemuksesta kertoo se, että ”tilanne on sama kuin jos ensikäden tietomme maanpinnasta perustuisivat viiden tutkijan puutarhatraktoreilla yön pimeydessä tekemiin retkiin” (s. 302). Toisaalta ihmiskunnan aikaa maapallolla kuvaa se, että jos maapallon koko historia olisi auki levitettyjen käsien mittainen, ihmiskunnan osion saisi pyyhkäistyä yhdellä kynsiviilan vetäisyllä (s. 364).

Teoksesta jää tietoistunut ja vähän kauhistunut olo. Elomme planeetalla on niin pienestä kiinni ja sitä uhkaavat omien touhujemme lisäksi maan sisäiset voimat ja avaruudesta tulevat uhkat. Ja kaikessa vähäpätöisyydessään ja suorastaan pelkällä tuurilla näinkin pitkälle kehittynyt monisoluinen laji nimeltään ihminen on onnistunut selvittämään suhteellisen lyhyessä ajassa uskomattoman paljon ympäröivästä maailmasta ja sen toiminnasta. Kirja on alun perin vuodelta 2003 ja yllättäen siitä jo huomaa kehityksen yhä kehittyneen. Ikävämmistä asioista on mainittava esimerkiksi vuoden 2004 tsunami, jota ei vielä ole tapahtunut, kun Bryson kuvaa tuhoisimpia maanjäristyksiä ihmishistorian aikana. Positiivisena toisaalta voi nähdä sen, että CFC-yhdisteiden aiheuttama otsonikato ei olekaan paljastunut yhtä katastrofaaliseksi kuin vielä 2003 on pidetty todennäköisenä. Ihmiskunnalla on jälleen tuuria!

Katse maailmankaikkeuteen. Tai lintuun.