Järjestäjä

Antti Holma: Järjestäjä

Antti Holma oli huhtikuussa Stoan kuukauden kirjailijavieras ja kävin tsekkaamassa hänen haastattelunsa. Yleisö koostui lisäkseni aika pitkälti uupeloista teinitytöistä ja pastillia purevista kulttuuritädeistä. Jutustelun aiheena oli Holman viime syksynä ilmestynyt esikoisteos, Järjestäjä (2014) sekä juuri ilmestynyt pastissirunoteos Kauheimmat runot (2015). Holma oli sen verran vakuuttava, että panin Järjestäjän heti tuolloin varaukseen. Heinäkuussa varaus viimein saapui. Tai viimein ja viimein, Downton Abbeyn viidettä kautta tässä on nyt odoteltu maaliskuun puolivälistä lähtien…

Järjestäjä kertoo Tarmosta, työpaikkansa ainoasta miehestä, jota naiset pitävät kuin yhtenä heistä, mutta jolle voi silti turvallisesti kertoa kaikki yksityisasiat ilman pelkoa juoruilusta. Tarmo vihaa pomoaan ja pääsääntöisesti työkavereitaankin, ja hakee sadistista seksiseuraa miehistä netissä. Tässä yhteydessä on pakko nostaa esiin myös toinen nuoresta homoseksuaalisesta miehestä kertova kirja, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (2014), joka paikoittain tuli Järjestäjästä mieleen. Molemmissa on perin samanlainen kohtaus omaan makuun sopivan seksiseuran hausta. Tarmolla ja Statovcin kirjan päähenkilöllä Bekimillä on toki erilaiset toiveet, mutta seksuaalisen suuntautumisen lisäksi myös muuta yhteistä. Taustalla kummallakin on kipeä suhde, eikä isäsuhdekaan ole kummallakaan aivan helppo. Bekimin isäsuhdetta hankasi isän aggressiivisuus ja konservatiivisuus, Tarmon ja isän kommunikointia taas vaikeuttaa sen puute. Kuulumiset vaihdetaan lähinnä eri tavoin painotetuin no niin -lausahduksin.

Tarmo jättää työnsä ja päätyy teatteriin järjestäjän hommiin oikeastaan ihastuksensa, näyttelijä Danielin ja tämän kirjastoon palauttaman elämäntaito-oppaan vetämänä. Tarmo tuntuu soluttautuvan hyvin teatterin maailmaan, vaikka uusia vastustajiakin toki löytyy. Samalla Tarmo yrittää ryhtyä Mieheksi aloittamalla treenauksen ja pitämällä yllä jonkinlaista kotileikkiä kirjaston Minnamarin kanssa. Kodinhoito ja puhtaus ovat Tarmolle kuitenkin naisia tutumpi aihe (s. 285):

Menin suihkuun, koska en tiennyt mihin muuallekaan voisin mennä. Kun Minnamari avasi suihkukaapin oven, minun ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt vessan kaakeleille roiskuisi vettä, vesi kastelisi jalkapohjat hampaita pestessä, ja sen seurauksena jalat keräisivät mustaa hitua lattioilta sänkyyn. Tämän jälkeen vasta havahduin alastomaan naiseen edessäni.

Järjestäjä on mielenkiintoinen ja hämmentävä cocktail tummaa huumoria, surumielisyyttä, raakaa väkivaltaa ja yhteiskunnallisia aiheita, kuten kerjääviä romaneja. Loppua kohden Tarmon ja Danielin tarina lähtee todella hurjille kierroksille. Järjestäjän maailma on täynnä kaksiosaisia sukunimiä, kuten Pirkko Lundstedt-Majaniemi, Yrsa Hammarsten-Erjamaa, Varvara Ketterstein-Kaikkonen. Liekö tämä sitten todellisuutta teatterimaailmassa vai Holman omaa huumoria, mutta Holma kuvaa teatteria, sen hierarkiaa, ihmisiä ja toimintaperiaatteita niin elävän oloisesti, että omapohjaista kokemusta on selvästi taustalla.

Olen vieläkin hieman hämilläni koko kirjasta, mutta se ei sinänsä ole huono asia näin erikoisen kirjan kohdalla. Odotan kovasti seuraavaksi pääseväni lukemaan Kauheimpia runoja, joille jo hykertelin kirjakaupassa viikonloppuna.

K tietää Tarmon tavoin kirjahyllyjen salat.