Amy

Amy Winehousen Back to Black –albumi iski kovaa joskus kevään 2007 paikkeilla. Se ääni, se asenne, se tulkinta. Siitä lähtien levy on ollut osana vakiosoittolistaani. Vaikka laulajan alamäki oli hyvin tiedossa, oli 27-vuotiaan Winehousen kuolema kamala yllätys. En muista missä olin, kun kuulin Michael Jacksonin tai Whitney Houstonin kuolemasta. Winehousen kuolemasta kuulin turkulaisessa hotellissa, Norjan terroritekoja seuranneena päivänä heinäkuussa 2011. Neljä vuotta myöhemmin dokumentaristi Asif Kapadia teki laulajasta dokumentin Amy (2015), joka tuli ensi-iltaan Suomessa viikko sitten perjantaina.

Winehouse on dokumenttinsa ansainnut, ja hyvää jälkeä Kapadia on tehnytkin. Kotivideopätkistä, Amyn omista radiohaastatteluista, arkistopätkistä, paparazzi-materiaalista ja puhuvista päistä rakentuva dokkari kuvaa laulajan nousua megajulkkikseksi ja tabloidien pilkan kohteeksi pahenevan huumeongelman myötä. Toki asioilla on monta puolta, mutta tämän elokuvan perusteella saa käsityksen, ettei Winehousen lähimmäisillä aina ollut laulajan paras mielessään. Amyn isä Mitch Winehouse onkin sanoutunut irti dokumentista sen valmistuttua. Hän on kuitenkin kovasti äänessä itse dokkarissa.

Amy palvoo maata perheensä jättäneen isänsä alla, ja hakeutuu rakkaussuhteissaan samanlaisten ketkujen pariin. Rakkaus tällaiseen mieheen koituu ensin Amyn läpimurroksi ja lopulta tuhoksi. Poikaystävä Blake Fielder jättää Amyn palatakseen exänsä luo. Alkoholi virtaa, mutta sydänsurusta syntyy pitkälti läpimurtolevy Back to Blackin kappaleet. Kun mainetta ja mammonaa alkaa kertyä, Fielder yllättäen palaa Amyn rinnalle ja pari menee pikaisesti naimisiin. Seuraa koukuttuminen crack-kokaiiniin, kunnes mies tuomitaan vankilaan. Myös isä on kiinnostunut tyttärensä tuottoisasta bisneksestä ja pitää huolen, että megaluokan konsertteja riittää, eivätkä katkaisuhoidot tule niiden tielle. Vain lähimmät ystävät yrittävät väliintuloa.

Kapadia on saanut kasaan paljon yksityistä kuvamateriaalia ja Amyn alkuperäisiä sanoituksia, jotka omaelämäkerrallisina vievät elokuvaa sujuvasti eteenpäin. Dokkari tarjoilee ilonhetkiä, surua ja turhautumista kuvatessaan Winehousen väistämätöntä nousua ja tuhoa. Winehouse oli jo teininä kertonut äidilleen oksentavansa syömänsä ruoan ulos. Yli vuosikymmenen kestänyt hoitamaton bulimia sekä aineiden ja alkoholinkäytön seuraukset olivat heikentäneet hänen sydämensä niin, että 23. heinäkuuta 2011 Amyn juotua itsensä yli 4 promillen humalaan hänen sydämensä petti.