Naisena olemisen taito

Caitlin Moran: Naisena olemisen taito

Girls-tv-sarjan ja Patricia Arquetten pitämän Oscar-puheen innoittamiin silmiini osui Prisman tarjouspokkari, Caitlin Moranin Naisena olemisen taito (How to Be a Woman, 2011, suom. 2013). Kirja alkoi kotona poltella sen verran pöydänkulmalla, että oli tavoistani poiketen pakko keskeyttää luvussa ollut kirja ja lukea tämä ensin.

Takakannen teksti nimeää teoksen 2000-luvun feministiseksi manifestiksi ja teoksen nimikin kieltämättä viittaa johonkin kattavaan näkemykseen, mutta sellaiseksi en ainakaan täysin teosta mieltäisi. Moran käsittelee lukuisia naisia koskevia aiheita, kuten ulkonäköön liittyviä odotuksia - liittyivät ne sitten painoon, ikään tai karvoitukseen - seksismiä työpaikalla ja lasten saantia tai saamatta jättämistä. Moran nimittää itseään "ärhäkäksi feministiksi" ja kirjoittaa siltä pohjalta. Ennen kaikkea hän kuitenkin kirjoittaa omakohtaisesti ja kertakaikkisen hauskasti kasvamisestaan aikuiseksi naiseksi.

Moran on työväenoloista ponnistanut toimittaja, joka on kasvanut ylipainoisesta suurperheen esikoisesta naiseksi, äidiksi ja feministiksi 1980-2000-lukujen Englannissa. Kirja esittää siten valkoisen, länsimaisen naisen näkökulman, joten mitään universaalia naiseuden julistusta teoksesta ei edes kannata etsiä. Valkoisena, länsimaisena naislukijana Moranin kokemukset ja havainnot ovat tuttuja omakohtaisesti tai median kautta. Moran esittää myös hyviä pointteja ja etenkin median esittämässä maailmassa vallalla olevien epätasa-arvoisten seikkojen huomaamiseksi (s. 311):

Kuten olen jo sanonut, niin samalla tavalla kuin tietää, että on joutunut seksismin kohteeksi kysymällä "onko tämä kohteliasta vai ei?", voi selvittää, kohdistuuko naisiin misogyynistä yhteiskunnallista painetta tiedustelemalla tyynesti: "Tekevätkö miehet tätä samaa?"  

Jos miehet eivät tee, on varsin todennäköistä, että kyseessä on se, mistä me ärhäkät feministit käytämme ilmaisua "ihan täyttä paskaa".

Moran kannustaa olemaan välittämättä naiseuteen liittyvistä "ongelmista", ympäristön luomista kummallisista vaatimuksista, liittyivät ne sitten painoon, ihon sileyteen tai alusvaatteiden ja kenkien korkojen kokoon. Itse pahamaineista f-sanaa Moran kommentoi seuraavasti (s. 90):

Pitää surra suuresti naiskunnan puolesta, että "tyttövoima" on ollut viidenkymmenen vuoden aikana ainoa kilpailija feminismi-sanalle. Ajatellaanpa vaikka P. Diddyä, jolla on ollut neljä eri nimeä, ja hän on sentään vain yksi mies. [...] Haluan ottaa omaan käyttöön "ärhäkän feministin" samalla tavalla kuin musta yhteisö on taas ottanut omakseen sanan "nekru".

Naisena olemisen taito on virkistävä, hilpeä, rohkea, rehellinen ja ajatuksia herättävä kirja ja ansaitsee paikkansa kirjahyllyssäni.

Täällä ei taida olla kovin monta ajatusta hereillä.