Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa |
Kirjan päähenkilö, Guylain Vignolles, kammoaa työtään ja lukee työmatkallaan ääneen kirjojentappokoneen syövereistä pelastuneita irtosivuja kuin kuoleman kohdanneiden viimeisiä viestejä. Kirjojen ja tarinoiden rakastajalle demoninen makulointikone on kyltymätön vihollinen, jonka ruokkiminen kirjailijoiden hengentuotteilla on tuskallista.
Sitten Guylain löytää junan lattialta muistitikun, joka sisältää julkisen käymälän hoitajana toimivan naisen kertomuksia. Guylain ihastuu tarinoihin ja salaperäiseen naiseen, jota alkaa etsiä tarinoiden sisältämien vinkkien avulla. Samoihin aikoihin Guylainin lukijantaidot herättävät kanssamatkustajien huomion ja mies saa kutsun ensimmäiselle lukukeikalleen, jossa pääsee jakamaan tuhottujen kirjojen tarinoita.
Romaani on sinänsä suloinen aikuisten satu, jossa on eriskummallisia hahmoja aleksandriinein puhuvasta miehestä Guylaimin entiseen työtoveriin, joka etsii jalkojaan, jotka ovat joutuneet makulointikoneen jauhamiksi ja sittemmin erään puutarhakirjan uusiomateriaaliksi. Jotenkin en silti innostunut kirjasta niin paljoa kuin olisin olettanut. Erikummallisuudet tuntuivat jo käytetyiltä kikoilta, joiden kaltaisia on nähty etenkin ranskalaisissa Jean-Pierre Jeunet'n ja Michel Gondryn leffoissa. Osasyyllinen saattaa tosin olla myös kilpaileva teos, joka vei huomioni ja keskeytti hetkeksi Lukijan lukemisen.
K on muuten täysin syyllinen lavuaarin valtaamiseen. Lähes joka aamu.
K on muuten täysin syyllinen lavuaarin valtaamiseen. Lähes joka aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti