Ihmeellinen on elämä / The Greatest Gift

Philip van Doren Stern: "The Greatest Gift" (teoksessa No, But I Saw the Movie, ed. David Wheeler

Jo vuosien ajan Frank Capran ohjaama melodraama Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life, 1946) on kuulunut joulun vakio-ohjelmistooni. Yle näyttää leffan usein joko hieman ennen joulua, tai ainakin parin viime vuoden ajan se on tullut joulupäivänä. Tänä vuonna innostuin lukemaan uudestaan tarinan, johon yli kaksituntinen elokuva perustuu. Tarina löytyy jo aiemmin esittelemästäni kirjasta No, But I Saw the Movie.

Kymmensivuinen, "The Greatest Gift" -niminen joulusatu oli alun perin kirjailija-historioitsija Philip van Doren Sternin ystävilleen lähettämä joulutervehdys. Elokuva on ponnistanut kauas ja lavealle, mutta kyllä versiot vielä samaksi tarinaksi tunnistaa. Päähenkilö George (sadussa Pratt, elokuvassa Bailey, James Stewartin esittämänä) on ajautunut epätoivoon ja sillaankaiteeseen nojaten toivoo, ettei olisi syntynytkään. Sillalle ilmestyy mies, joka toteuttaa Georgen toiveen, ja George saa nähdä, mitä kotikaupungin ihmisille olisi käynyt, jos häntä ei olisi ollut olemassa.

Siinä missä satu alkaa sillalta, elokuva käyttää yli tunnin Georgen edeltävien vaiheiden kuvaukseen. Tätä vasten toiveen myötä paljastuvat muutokset kotikaupungissa osuvat katsojan tunteisiin täysillä. Molemmissa versioissa selviää muun muassa, että ilman Georgea vaimolle olisi käynyt huonosti ja pikkuveli olisi hukkunut. Leffassa tosin vaimo olisi jäänyt vanhaksipiiaksi onnettoman avioliiton sijasta ja veli on pikkupoika teini-ikäisen sijasta. Lisäksi pelastamisen seurauksena George menettää kuulonsa toisesta korvastaan ja on siten epäkelpo armeijaan. Elokuvassa George pelastaa myös paikallisen apteekkarin vankilalta ja koko kaupungin muuttumisen ilkeän pankkiirin omistamaksi uhkapelikeskukseksi. Suuremman roolin saa myös toiveen toteuttava mies sillalla. Mies on itsensä Jumalan lähettämä siivetön enkeli Clarence (mainio Henry Travers), joka pelastamalla Georgen saattaa viimein ansaita siipensä. Elokuvan George Bailey ei vain ole pettynyt elämäänsä kuten sadun George Pratt, vaan kateissa on myös 8000 dollaria ja perheyritys sitä myöten kaatumassa.

Ihmeellinen on elämä on jouluisessa loppuhuipennuksessaan valtavan sentimentaalinen, mutta juuri siksi sopiva jouluun korostaessaan yhteiselon tärkeyttä ja sen positiivista vaikutusta toisiimme. Myös "The Greatest Gift" päättyy onnellisesti, vaikka jääkin tunnelataukseltaan paljon laimeammaksi. Lisäksi se sisältää jopa hieman karmaisevan vihjauksen siitä, että Georgen unenomainen syntymättömyyskokemus olisi jättänyt jälkensä myös todelliseen maailmaan.

Loppuun vielä elokuvan viimeiset 9 minuuttia. "Every time a bell rings..." Spoiler & tear alert!