Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys |
Neljäntienristeys (2014) kertoo pohjoissuomalaisen sukutarinan 1800-luvun lopulta aina 1990-luvulle, ja suvun vaiheita tarkastellaan neljästä eri näkökulmasta. Ensin seurataan 1890-luvulta kätilönä toimineen Marian vaiheita. Maria on kouluttautunut, itsenäisesti pyörän selässä liikkuva nainen, joka kasvattaa naimattomana Lahja-tyttärensä ja sanoo suorat sanat isännille, jotka takovat emäntänsä vuodesta toiseen paksuksi. Lahja seuraa äitiään tiettyyn pisteeseen: ensimmäinen lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella ja nainen ryhtyy valokuvaajaksi - yksityisyrittäjäksi siis. Puolisoksi ja lasten isäksi löytyy kuitenkin Onni, puuseppä, joka sotien jälkeen rakentaa perheelle valtavan talon saksalaisten polttaman tilalle. Lahjan ja Onnin poika Johannes nai Kaarinan, joka yrittää sopeutua asumaan samassa talossa etäisyyttä pitävän, vastahankaisen ja katkeroituneen anoppinsa kanssa. Lopuksi vielä palataan Onnin tarinaan, johon sisältyy tragedia rakastumisesta väärää sukupuolta olevaan ihmiseen aikana jolloin homoseksuaalisuus oli rikos.
Kinnunen osaa kyllä asiansa. Hän kuvaa tarkasti, mutta silti riittävän väljästi, jotta lukijalle jää vapaus kuvitella ja täyttää tarinan aukkopaikat. Juuri siten tarina värittyy eloon. Hahmoihinsa kirjailija suhtautuu lempeästi, mutta siloittelematta liikoja. Mikään hyvän mielen kirja Neljäntienristeys ei ole, vaikka muutaman vilauksen onnestakin se tarjoaa. Kaunista ja nopealukuista tekstiä ja mielenkiintoinen sivukatsaus pohjoisen Suomen vaiheisiin läpi 1900-luvun.
Jännä muuten, miten kätilö on valikoitunut päähenkilöksi kahdessa eri Pohjois-Suomeen sijoittuvassa kirjassa aivan lähivuosina.
K sijoittuu eteläsuomalaiselle parvekkeelle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti