Ranskalaisen luutnantin nainen

John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen

Luin vaihteeksi kirjan! Tosin siinä oli leffakansi. Mutta menköön tällä kertaa, sillä kannessa oli ihana Meryl Streep ja sitä paitsi leffaversio on ihan onnistunut poikkeuksellisuudessaan (siinä kuvataan filmiryhmää, joka kuvaa elokuvaa tästä kirjasta). Anteeksiantamattomampaa sen sijaan oli kirjoitus- ja lyöntivirheitä vilissyt teksti. Oikoluku, anyone? Edes 7. painokseen mennessä?

Kyseessä oleva kirja on John Fowlesin Ranskalaisen luutnantin nainen (The French Liutenant's Woman, 1969). Teos on rakkaustarina, kolmiodraama, joka sijoittuu 1800-luvun Englantiin. Teoksessa on kuitenkin muutama seikka, joka erottaa sen muista Austen-aikakauden tarinoista, vaikka siinä erään Austenin romaanin maisemissa seikkaillaankin. 

Kirjan kertoja sijoittuu tiukasti kirjoitusajankohtaan ja arvioi kohteitaan tästä myöhemmän aikakauden suomasta perspektiivistä. Kertoja kuvailee hahmojen ja nykyihmisen ajatusmaailmojen eroja ja arvioi niin hahmojensa ulkonäköä kuin tyyliä ja taide-esineitä 1960-luvun näkökulmasta. Kerrontaan sekoittuu anakronistisia aineksia, kun kertoja käyttää vertauksia, joissa esiintyvät mm. tietokoneet ja natsit. Yhden luvun aloittaa katkelma JFK:n kuolemaa käsittelevästä kirjasta. Kertoja valottaa myös laajemmin historiallista aikakautta viittaamalla etenkin nykyisyydestä katsottuna ajanjakson merkityksellisimpiin seikkoihin - Darwiniin, Marxiin, naisasialiikkeen syntyyn.

Kaikki tämä tekee kirjasta kirjallisuudentutkijan karkkipäivän ja ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa, samoin kuin Fowlesin ratkaisu kirjoittaa teokseensa useita vaihtoehtoisia lopetuksia. Toisaalta nämä seikat etäännyttävät tehokkaasti lukijan hahmoista. Charles, Sarah ja Ernestina eivät nouse vereviksi ihmisiksi, vaan pysyvät kertojan paikoitellen jopa ylimielisen leikittelyn kohteina, pelkkinä aikakautensa edustumina.

K muuten edustaa hassua kasvissyöjäkissojen ryhmää.