Bernie

Oho, täälläpä on ollut vähän hiljaista pyöräilykauden alkamisen jälkeen. Ilmeisesti luen lähinnä julkisissa liikennevälineissä. No, sen lisäksi hitaalla lukijalla on paraikaa luvussa pari tiiliskiveä. Leffan tai pari olen sentään ehtinyt katsella.

Makuunin poistolaarista tarttui eräänä sateisena päivänä mukaan parin euron blu-ray Bernie (2011). Huomion kiinnitti ennen kaikkea leffan ohjaaja, Richard Linklater, joka on ohjannut yhdet suosikkileffoistani, Rakkautta ennen aamua (Before Sunrise, 1994) ja Rakkautta ennen auringonlaskua (Before Sunset, 2003). Hieman mauttomista käännöksistään huolimatta kyseiset leffat ovat poikkeuksellisen viisaita ja elämänmakuisia imelien romanttisten komedioiden joukossa.

Bernie olikin sitten jotain aivan muuta. Tai elämänmakuahan tässäkin on, sillä leffan voisi oikeastaan luokitella dokumentiksi, jonka dramatioiduissa tilanteissa sattuvat vain esiintymään Jack Black, Shirley MacLaine ja Matthew McConaughey. Näiden kohtausten lisäksi elokuva etenee pitkälti todellisten ihmisten haastattelupätkien varassa. Leffa kertoo Bernie Tiede -nimisestä miehestä, joka valloittaa uuden kotikaupunkinsa asukkaiden sydämet siinä määrin, etteivät nämä ole halukkaita tuomitsemaan tätä edes murhasta, jonka hän tekee.

Bernie ystävystyy yllättäen kaikkien inhoaman ja karttaman vanhan ja ilkeän leskirouvan (MacLaine) kanssa. Hän päätyy kuitenkin ampumaan tätä selkään neljästi saatuaan tarpeekseen rouvan loputtomasta omistushaluisuudesta ja ilkeilystä. Tämän jälkeen Bernie säilöö rouvan ruumiin arkkupakastimeen ja jatkaa eloaan normaalisti, kunnes yhdeksän kuukautta myöhemmin jää kiinni. Syyttäjä (McConaughey) päättää lopulta siirtää oikeudenkäynnin toisella paikkakunnalle, jotta valamiehistöön saadaan puolueettomia ihmisiä tuomitsemaan Bernie. 

Leffa-dokkarin tarina on erikoinen ja mielenkiintoinen, mutta aina Jack Blackin esittämä Bernie ei vakuuta pohjattomalla hyväntahtoisuudellaan. Toisaalta ehkä murhaajasta ei ikinä voikaan olla täysin varma... Leffassa vilahtaa myös muutamia kummallisia anakronismeja. Tositapahtumat sijoittuvat vuosiin 1996-1997, samoin aikakauteen viittaavat Bernien jäätävät kalapuikkoviikset. Kuvissa kuitenkin vilahtaa välillä kovinkin nykyaikaisia omenaläppäreitä ja kosketusnäyttöpuhelimia. Jotenkin kummallisia ja turhia illuusion rikkovia seikkoja. 

Leffa on poikkeuksellisuudessaan kuitenkin näkemisen arvoinen, joten kolikot eivät menneet hukkaan tähän heräteostokseen.

K:n mielestä Bernie oli melko unettava.