torstai 29. toukokuuta 2014

Poika nimeltä Kuukivi

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi
Sigurjón Birgir Sigurðsson eli Sjón lukeutuu Islannin nykykirjallisuuden merkittävimpiin nimiin. Tästä kertoo sekin, että hänen teoksiaan on käännetty suomeksikin. Luin Sjónin tuoreimman romaanin, Poika nimeltä Kuukivi (Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013), jonka historiallinen ja jopa osittain kirjailijan omaan sukuhistoriaan kiinnittyvä tarina on mahdutettu vaatimattomaan 154 sivuun. Päivänselvää on siis, että rivin välit ovat täynnä tarinaa.

Pääosassa kirjassa on 16-vuotias poika, Máni, joka pientä korvausta vastaan tarjoaa seksuaalisia palveluksia miehille vuoden 1918 Reykjavikissa. Taustalla Katla-tulivuori purkautuu toistaiseksi viimeistä kertaa, ensimmäinen maailmansota päättyy ja Islannin itsenäistyminen Tanskasta on käsillä. Máni käyttää tienestinsä elokuviin, joita kaupungin kaksi teatteria esittävät päivittäin. Poika rakastuu elokuvien maailmaan ja etenkin Louis Feuilladen Vampyyrit-elokuvasarjaan. Hän lumoutuu myös moottoripyörää ajavasta tytöstä, joka näyttää täysin Vampyyrien päähenkilöltä, Irma Vepiltä. Käännekohta tapahtumiin tulee, kun espanjantauti rantautuu saarelle ja alkaa tehdä tuhoaan. Máni itse selviää taudista, mutta todistaa monien muiden, myös asiakkaidensa, loppua.




 Tässä vaiheessa teoksesta tulee vahvasti mieleen Mánin seksuaalisen suuntautumisenkin vuoksi lähivuosina ilmestyneet AIDS-epidemian kuvaukset, John Irvingin Minä olen monta (In One Person, 2012) ja Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia (Tårka aldrig tårar utan handskar, 2012-2013), joissa homoyhteisöä ravistelee mielivaltaisen oloisesti leviävä uusi tauti, jonka erilaiset oireet vähitellen muuttuvat tappaviksi. Ilmeisesti tämä on ollut myös kirjailijalla mielessä, sillä hän teoksen lopussa itsekin nostaa AIDS-epidemian esiin. Espanjantauti ei tosin rajoitu yhteenkään vähemmistöön, vaan tarttuu tasapuolisesti kaikkiin, vaikka säästääkin osan hengen.

Islannin ja 1900-luvun alkuvuosikymmenten elokuvatuotannon historian kuvauksena teos on todella mielenkiintoinen ja sai minut vähän väliä kuikuilemaan lisätietoja Wikipediasta ja IMDb:tä. Kirja viehättää myös tietyllä unenkaltaisuudellaan, jossa kertoja pysyttelee lähellä Mánia, mutta jättää tämän mietteet arvoitukseksi. Sen sijaan useita Mánin unia kuvaillaan tarinan lomassa. Kerronta on tiiviisti punottua ja oikeastaan melko paljastakin, mutta ladattu tavalla, joka todella saa teoksen tuntumaan sivumääräänsä suuremmalta. Ehdottoman positiivinen löytö siis jälleen kirjaston Bestseller-hyllystä.

K ja kuusilmät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti