Epäillyt

Katsottiin Z:n kanssa omasta leffahyllystä löytyvä, Bryan Singerin ohjaama Epäillyt (The Usual Suspects, 1995), jonka valmistumisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi jo ällistyttävät kaksikymmentä vuotta. Elokuva on yksi ehdottomista suosikeistani ja tullut nähtyä varmasti puolen tusinaa kertaa.

Jutun juonihan on tämä: viisi rikolliseksi tiedettyä miestä pidätetään tavanomaisina epäiltyinä jonkin epämääräisen ryöstön takia. Syyttöminä pidätetyt miehet päättävätkin lyöttäytyä yhteen ja vapauduttuaan tekevät ryöstökeikan. Miehille selviää kuitenkin pian, ettei tunnistusriviä ole koottu sattumanvaraisesti, vaan kaiken takana on urbaanin legendan kaltainen piilotteleva rikollisnero Keyser Soze, jonka bisneksiä kukin miehistä on tietämättään häirinnyt. Kuitatakseen virheensä miesten on tehtävä rahakas huumekeikka Sozen hyväksi. Hommahan ei tietenkään suju aivan käsikirjoituksen mukaan, vaan lopulta poliisiasemalla on vaiheita kertaamassa Oscarin arvoisen roolin vetävä Kevin Spacey, joka esittää rampaa pikkunilkkiä Verbal Kintiä, yhtä tunnistusrivin viidestä miehestä.

Ja miksi elokuva on niin loistava? Se ei sinänsä kerro erityisen merkityksellisestä aiheesta, loista tehosteillaan tai taiteellisilla ansioillaan. Sen sijaan leffaa kannattelee sen nerokkaasti punottu juoni. Siitä kertoo se, että omasta mielestäni Kuudennen aistin lopun juonenkäänne kalpenee Epäiltyjen loppuratkaisulle. Elokuvan varrella ripotellut palaset loksahtavat uudella tavalla paikoilleen ja jättävät katsojan haukkomaan henkeään viimeiselle paljastukselle. 

Toimii muuten vieläkin, 19 vuoden ja lukuisien katsomiskertojen jälkeen.

K on vähän liian pieni katsomaan näin jännää leffaa.