tiistai 13. marraskuuta 2018

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Sisko Savonlahti:
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Olen kuullut monesta tuutista hehkutusta Sisko Savonlahden esikoisromaanista Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018) - 
kirjasta, jolla on jälleen yksi näistä nimistä, joista kykenen muistamaan lähinnä ensimmäisen sanan. Pirjo Heikkilä oli lukenut kirjan pikavauhtia ääneen, joten pääsin kuuntelemaan teosta saman tien ilman odottelua yli nelinumeroiseksi venyneessä kirjaston varausjonossa. Jälleen kerran on pakko hehkuttaa Storytelia ja kiittää kustantajien intoa tehdä teoksistaan äänikirjoja yhä nopeammin. Näin ikiväsynyt, väliaikaisesti(?) keskittymishäiriöinen ja vapaa-ajaton ruuhkavuosien eläjäkin saa nauttia kirjallisuudesta.

Mutta siis itse teokseen. Savonlahden teoksen päähenkilö on kolmekymppinen kalliolaisnainen, joka ajelehtii elämässään ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Vapaan toimittajan ura on kuivunut kasaan ja päähenkilö etsii laiskasti töitä, mutta lähinnä syö sipsiä ja Thai cubeja, vippaa rahaa läheisiltään ja murehtii päättynyttä lyhytkestoista parisuhdettaan. Vellomisen lisäksi maistuu uni ja nihkeät tosi-tv-ohjelmat. Ylipäätään päähenkilön maailmasta välittyy kertakaikkisen tahmea kuva: ruoka, uni Ketipinorien voimalla, ihmissuhteet, työnhaku, jopa kuivashampoo, jonka avulla voi olla vielä yhden päivän käymättä suihkussa.

Kirjaa kuunnellessa ei ainakaan voi saada mitään suuria voimaantumisen kokemuksia. Sen sijaan tunsin, että kuuntelu paikoin masensi ja veti mukanaan sipsinhimoiseen oman navan tuijotteluun ja itsesääliin. Ehkä on niinkin, että kun elämässä on nykyisin ihminen, jonka vuoksi on jaksettava käydä töissä ja jonka takia ei voi vain yksinään sännätä ulkomaille tai jäädä koko päiväksi sänkyyn, alkaa Savonlahden kirjan päähenkilö tuntua melko kaukaiselta hahmolta, vaikka toki hänen kokemuksissaan on paljon tuttuakin. Savonlahti kirjoittaa vetävästi ja Pirjo Heikkilä on täydellinen ääni hahmolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti