Talo järven rannalla

Kate Morton: Talo järven rannalla

Kesä taitaa olla jo auttamatta ohi, mutta palaan vielä kesälukemistoon. Kesän kuumuudessa aivokapasiteetti riitti juuri sopivasti Kate Mortonin tiilikiviromaaniin Talo järven rannalla (The Lake House, 2015, suom. 2017). Aiemmin olen lukenut Mortonilta Hylätyn puutarhan ja Salaisuuden kantajan. Romaanit ovat sivumäärästään huolimatta kevyehköjä sukutarinoita, joissa yhdistyvät eri aikatasot ja pintaan nousevat salaisuudet. Talo järven rannalla ei poikkea kaavasta.

Takaumassa ollaan 1930-luvun Englannissa, idyllisellä maaseudulla Cornwallissa, jossa keskikesän juhlien päätteeksi Edevanen perheen alle vuoden ikäinen Theo-poika katoaa. Hetkellisesti mielessä kävi, haluanko edes lukea tällaista hieman yli vuoden ikäisen lapsen vanhempana, mutta Morton pitää homman siistinä. Katoamisen lisäksi teemoina on maailmansotien välinen aika ja ensimmäisen maailmansodan jälkeensä jättämät arvet.

2000-luvun alkuun sijoittuvalla aikatasolla seurataan Edevanen perheen ikääntynyttä tytärtä Alicea, joka on luonut uransa dekkarikirjailijana ja jota yhä kalvaa oma roolinsa Theon katoamisillan tapahtumissa. Toisaalla taas työstään poliisina pakkolomalle joutunut Sadie Sparrow vetäytyy isoisänsä huomiin Cornwalliin. Sattumalta Sadie löytää hylätyn ja metsittyneen Edevanen järvenrantatalon ja kiinnostuu siihen kietoutuvasta mysteeristä.

Morton tuo tarinaan dekkarimaisia piirteitä, kun Sparrow alkaa selvittää Edevanen salaisuutta. Loppuratkaisu paketoidaan kuitenkin omaan makuuni turhan vikkelään ja ehkä hieman liiankin yllättävästi. Näin paksuun kirjaan olisi kai ollut varaa jättää muutama sivu lopetuksenkin syventämiseen.

Viihdyttävä ja kohtalaisen vetävä Mortonin romaani onnistuu jälleen olemaan. Lukemisiin siis ehkä jälleen ensi kesänä..?