sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lumotut



Lumotut (The Beguiled, 2017) on Sofia Coppolan tuorein ohjaustyö. Tajusin nähneeni kaikki Coppolan viisi aiempaakin ohjausta (Virgin Suicides, 1999; Lost in Translation, 2003; Marie Antoinette, 2006; Somewhere, 2010 ja Bling Ring, 2013) joten tässähän voi pitää itseään jo puolivahingossa ihan asiantuntijana! Tämä kuudes leffa on uusintaversio vuoden 1971 leffasta Korpraali McB, jonka ohjasi mm. Likaisen Harryn ohjannut Don Siegel ja jossa pääroolissa oli Clint Eastwood. Hieman sävyeroa siis eri versioiden ohjaajissa. Molemmat leffat perustuvat alun perin Thomas Cullinanin romaaniin, jota en tietenkään ole lukenut, koska muutenhan blogini nimi saattaisi jopa olla osuva.

Coppolan Lumotuissa Eastwoodin roolissa eli jenkkikorpraali McBurneynä nähdään Colin Farrell. Hänet löytää loukkaantuneena metsästä etelän puolella sijaitsevan tyttökoulun oppilas, joka taluttaa miehen paikattavaksi koululle. Siellä naisopettajat ja oppilaat alkavat piankin tuntea suurta vetoa vihollismieheen. Paljastamatta sen enempää juonesta leffa muuttaa jyrkästi suuntaansa yhteisen illallisen jälkeen. Leffa muistuttaa tunnelmaltaan paitsi Coppolan esikoista, Virgin Suicidesia, jossa siskokset tekevät yhdessä itsemurhan, myös Peter Weirin vuoden 1975 Huviretki hirttopaikalle -leffaa (Picnic at Hanging Rock), jossa joukko koulutyttöjä opettajineen katoaa kesken kesäretken. Jotain kammottavaa näissä tällaisissa pinnalta kovin puhtoisissa ja viattomissa eristäytyneissä ryhmissä aina on. Niinpä selkäkarvat nousevat pian pystyyn Nicole Kidmanin esittämän johtajan koulussa, jonne vain kourallinen oppilaita ja Coppolan luottonäyttelijän Kirsten Dunstin esittämä opettajatar ovat jääneet värjöttelemään kesken ympärillä riehuvan sisällissodan. Kaikkea kiitosta karmivuudesta ei tosin voi antaa naisryhmälle, sillä myöskään McBurney ei ole niin puhtoinen kuin antaa olettaa.

Kauniisti kuvattu ja ihan kiinnostavakin leffa kertaalleen katsottuna, mutta koska en ole nähnyt Siegelin versiota, saati lukenut Cullinanin kirjaa, on vaikea sanoa, onko Coppola versiossaan tehnyt jotain, mikä erityisesti nostaisi sen tarpeelliseksi uudelleentulkinnaksi aiheesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti