 |
| Yaa Gyasi: Matkalla kotiin |
Romaani kertoo kahdesta toisilleen tuntemattomaksi jäävästä nykyisen Ghanan alueella syntyneestä sisarpuolesta ja heistä versovista tulevista sukupolvista. Jokainen luku kertoo jommankumman sisaren suvun tarinaa aina yhden sukupolven kerrallaan. Toinen sisaruksista, fantiheimon ašantiorjanaisen synnyttämä Effia, naitetaan brittikomentajalle, joka työskentelee orjakaupan parissa Cape Coastin linnoituksessa. Effian suku jää näin Afrikan puolelle. Esi sen sijaan napataan ašantikylästä ja viedään Cape Coastin kautta orjaksi Yhdysvaltoihin.
Sukupolvien tarinat kääriytyvät historian vaiheisiin, ja vaikka Afrikassakin soditaan ja otetaan toisia heimoja orjiksi, on etenkin Yhdysvaltoihin joutuvan sukuhaaran tarina paikoin julmaa luettavaa – vaikka Gyasi ei väkivallalla mässäilekään. Fyysinen väkivalta on vain yksi osa Esin suvun kokemaa julmuutta. Lapsia viedään vanhemmiltaan, orjilta kielletään heidän oma kielensä ja monen sukupolven kohdalla yhteys omaan sukuun katkeaa täysin. Etenkin juuri tämä juurettomuus kosketti, sillä pystyin itse seuraamaan siististi sukupolvien yhteyttä ja etenemistä sitä kuvaavasta sukupuusta kirjan alussa, mutta hahmot saattoivat kadottaa yhteyden vanhempiinsa pahimmillaan jo ennen syntymäänsä.
On uskomatonta, miten julmia ihmiset osaavatkin olla toisilleen – niille, joita kieltäytyvät näkemästä kaltaisinaan. Historiallisesti katsottuna rotuerottelun päättymisestäkin on vain kulunut vain hetki. Gyasin tekstin hienous on kuitenkin sen nouseminen näiden julmuuksien yläpuolelle ja oikeasti hienojen tarinoiden kerronta molemmin puolin sisarushaaraa. Teoksen nimikin jo kertoo, että lopussa haarat kohtaavat, vaikkakin tietämättään, ja kauas historiallisesta kotimaastaan joutunut Marcus palaa isoisoisoisoisoäitinsä maahan ja paikalle, josta orjalaiva lähti Esi mukanaan valtameren yli kohti Amerikkaa. Pidin kirjasta todella paljon ja nautin ennen kaikkea saada sukeltaa Ghanan alueelle jääneen sukuhaaran merkillisiin kohtaloihin, samoin kuin Toni Morrisonin Jazzin (1992) kaltaisiin tunnelmiin vievässä Willien tarinassa Harlemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti