X-Men

Vähän on ehditty leffojakin katsoa. Jokin verkkokauppa mainosti kaikkien X-Men-elokuvien blu-ray pakettia alle kahdellakympillä, joten haksahdettiin sellaiseen käytyämme Z:n kanssa katsomassa sarjan tuoreimman tekeleen, X-Men: Apocalypse (2016). Paketissa tulivat siis elokuvat X-Men I-III (2000, 2003, 2006), X-Men Origins: Wolverine (2009), X-Men: First Class (2011), The Wolverine (2013) ja X-Men: Days of Future Past (2014). Päänsä sai siis täyteen mutanttisupersankareita.

Tiedän, sarjakuvissa supersankarit elävät monissa eri maailmoissa, joissa tarinoiden kulku voi poiketa toisistaan. Silti itseäni häiritsi eniten X-Menien saagaa tuijotellessa epäjohdonmukaisuudet leffojen välillä – etenkin kun X-Menien alkuvuosiin sukeltavien First Classin, Days of Future Pastin ja Apocalypsen jujuna on juuri taustoittaa ja luoda silmäniskuja viittauksilla ns. nykyajassa tapahtuviin leffasarjan ensimmäisiin osiin. Toki välissä ohjaaja Bryan Singer luovutti viestikapulan toisille ohjaajille: X-Men III:n on ohjannut Brett Ratner, Wolverine-leffojen takana ovat Gavin Hood ja James Mangold ja First Classin on ohjannut Matthew Vaughn. Mutta kun! Miten professori Xavier ei osoita tuntevansa Mystiquea tai Nightcrawleria, vaikka edellisen kanssa hän jopa viettää lapsuutensa? Miten Xavier voi vielä kävellä hakiessaan Jean Greyn kouluunsa, vaikka hän on halvautunut jo muutama vuosikymmen aiemmin? Miten Wolverinella voi jälleen olla adamantiumkynnet Days of Future Pastissa, vaikka hän on menettänyt ne The Wolverinessa ja tilalle kasvoivat hänen luonnolliset kyntensä – vai mitkä hiivatin sapelit ne nyt ovatkaan? Onneksi muuten taakkanani ei ole sen kummempi tietämys sarjakuvista ja elokuvien "virheistä" suhteessa alkuperäissarjiksiin.

X-Menissä on kyse maailmasta, jossa mutaation myötä on syntynyt mitä erilaisimmilla kyvyillä varustettuja mutantteja. Muu maailma katsoo näitä erikoistapauksia hieman karsaasti, eikä aina syyttä, sillä osa mutanteista haluaa valtaa voimiensa avulla. Professori Charles Xavier (Patrick Stewart), jonka kykynä on mielien lukeminen ja maailman pysäyttäminen ympäriltään, haluaa mutanttien ja ihmisten elävän sovussa ja on perustanut koulun lahjakkaille nuorille mutanteille.

Ensimmäisessä X-Men-leffassa maailman runtelema Logan eli Wolverine (Hugh Jackman) päätyy erinäisten mutkien kautta Rogue-nimisen kotoaan karkumatkalle lähteneen nuoren mutanttitytön (Anna Paquin) kanssa Xavierin kouluun. Koululla opettajina ja samalla maailmaa pelastavan ryhmä-X:n jäseninä toimivat mm. tavaroita liikutteleva ja mieliä lukeva Jean Grey (Famke Janssen), lasersilmäinen Cyclops (James Marsden) ja säätä hallitseva Storm (Halle Berry). Mutanttien ylivaltaa ajavien puolella häärii metallia hallitsevan Magneton (Ian McKellen) lisäksi mm. muotoaan muuttava Mystique (Rebecca Romijn). Lopulta voimat muilta imevä Rogue joutuu kiistakapulaksi mutanttiryhmien ja ihmiskunnan väliin. Leffa pysyttelee vielä melko kevyellä toiminnan tasolla, eikä sukella sen syvemmin esimerkiksi Xavierin ja Magneton väliseen suhteeseen. Kehittyvä kolmidraama Jeanin, Loganin ja Scottin (Cyclopsin) välillä saa enemmän huomiota.

Kakkososa jatkaa samalla jengillä, joskin nyt mukana on entistä enemmän myös kenraali Stryker, joka on kiinnostunut hyödyntämään mutanttien omien aseita näitä vastaan. Hänellä on näppinsä pelissä myös Loganin tuhoutumattomasta metallista valmistetun luurangon luomisessa. Stryker yrittää tällä kertaa Xavierin ja hänen kykyjään vahvistavan kojeensa, Cerebron, avulla saada yhteyden kaikkiin maailman mutantteihin ja tuhota heidät siten. Loganin on samalla kohdattava oma hämärän peitossa oleva menneisyytensä. Leffan loppu saa varsin dramaattisen käänteen, ja muutenkin tarinan alta alkaa paljastua tummia sävyjä. Yleisesti kuitenkin mennään toimintaleffamaisella ryskeellä eteenpäin.

Kolmonen eli viralliselta nimeltään X-Men: The Last Stand ei ole Singerin itsensä ohjaama, eikä Singer ilmeisesti itse ole kovin tyytyväinen osaan. Näin voi ainakin päätellä tuoreimmassa Apocalypse-osassa heitetystä (joskin Star Warsiin liittyneestä) kommentista, että ”kolmannet osat ovat aina huonoimpia”. Siinä edellisessä osassa itsensä uhrannut Jean Grey nousee Phoenixina ylös merestä ja on voimakkaampi kuin koskaan ennen. Toisaalta voima pakottaa Jeanin siirtymään Magneton puolelle taistelemaan jälleen ihmiskuntaa vastaan, kun se on keksinyt viimein lääkkeen, jolla mutaatiosta voi päästä eroon. Ei leffa missään nimessä huono ole, ajatus keinosta päästä olemaan ”kuin kaikki muut” on varsin puhutteleva, eikä se jätä kaikkia mutanttejakaan suinkaan yksimielisiksi. Muutama mutantti joutuu tosin vahingossa lääkkeen uhriksi, ja kovin kylmäävää on myös erään hahmon hylätyksi tuleminen ihmiseksi muuttumisen jälkeen – etenkin kun huomioi myöhemmissä osissa selviävän hylätyn ja hylkääjän välisen suhteen. Uusista hahmoista mukana on mm. Ellen Pagen näyttelemä Shadowcat, joka nähdään myös Days of Future Pastin dystooppisissa tulevaisuusosioissa.

Seuraavaksi X-Men-sarjasta valmistui yksistään Wolverineen ja ennen kaikkea hänen aikaansa ennen X-Meniä keskittyvä leffa. Logan on vanhempi kuin on osattu arvatakaan, ja yhdessä sapelihampaisen velipuolensa Victorin (Liev Schreiber) kanssa he taistelevat yhdessä jos toisessakin Yhdysvaltain sodassa, kunnes Vietnamin jälkimainingeissa mies nimeltään Stryker värvää veljekset osaksi tappajaryhmäänsä. Jo muuten tässä, vuonna 2009 valmistuneessa leffassa nähdään Ryan Reynolds yhtenä tappajaryhmän jäsenenä, tänä vuonna oman leffansa saaneena Deadpoolina. Mätöksihän se tämäkin meni, mutta sinänsä oli mielenkiintoista saada tietää Loganin taustasta.

X-Menin tarina alkoi alusta vuoden 2011 First Classissa. Siinä nähdään, kuinka nuori Magneto eli Erik Lensherr taivuttelee keskitysleirin portinpieliä ja kuinka Kevin Baconin esittämä natsitiedemies pakottaa Lensherrin kokeisiinsa. Toisaalla nuori Charles kohtaa pienen sinisen tytön, Ravenin, tulevan Mystiquen. Nuorina aikuisina edellä mainittuja esittävät järjestyksessä Michael Fassbender, James McAvoy sekä Jennifer Lawrence. Mukana ovat myös mm. Nicholas Houltin esittämä Beast, January Jonesin (Mad Menin Betty) tulkitsema Emma Frost ja Rose Byrnen näyttelemä agentti Moira MacTaggert, joka palaa kuvioihin jälleen Apocalypsessä. First Class sijoittuu alun tapahtumien jälkeen pitkälti 1960-luvulle, aikaan, jota leimaa kylmä sota, joka kulminoituu Kuuban ohjuskriisiin. Mutanteilla on luonnollisesti oma osansa historiallisissa tapahtumissa. Juuri tästä fiktion ja faktan sekoittamisesta pidin leffassa eniten.

Tähän väliin valmistui toinen Wolverineen keskittyvä elokuva. Siinä tapahtumat sijoittuvat aikaan The Last Standin jälkeen. Logan päätyy Japaniin, sillä hänen toisessa maailmansodassa pelastamansa japanilaismies haluaa kuolinvuoteellaan kiittää sankariaan. Näin yksinkertaisestihan homma ei tietenkään mene, vaan Logan joutuu osaksi peliä, jossa tavoitellaan hänen kuolemattomuuttaan ja toisaalta tehdään hänestä kuolevainen, kun paha mutantti Viper lähettää myrkkyöttiäisen Loganin sydämeen. Sitten vielä pelastellaan vanhan papan pojantytärtä ja muuten vain rymytään ympäri Japania. Tässä oli ehkä enemmän toimintaa kuin ajatusta, mutta toisaalta leffan lopputeaser oli sitäkin mielenkiintoisempi, sillä se antoi vihjeitä tulevista tapahtumista X-Men-maailmassa.

Days of Future Pastin olenkin jo arvioinut täällä, joten siirrytäänpä suoraan Apocalypseen. Kuten edellisen osan lopputekstejä seurannut teaser jo paljastikin, nyt siirryttiin muinaiseen Egyptiin, jossa vallalla on ollut mutantti jo tuolloin. Mutantti kasvattaa voimiaan ja elää ikuisesti siirtymällä aina kuoleman lähestyessä uuden mutantin kehoon. Mutantti El Sabah Nur tulee kuitenkin petetyksi ja juuri siirryttyään Oscar Isaacin (uusimman Star Warsin Poe Dameron) kehoon, hän tulee haudatuksi elävältä tuhansiksi vuosiksi. Tultaessa 1980-luvulle Egyptin peto kuitenkin vapautuu haudastaan ja lähtee etsimään uutta seuraajajoukkoa ennen ihmiskunnan tuhoamista. Ensimmäisenä hän värvää mukaansa nuoren Ororon, joka hallitsee säätä. Samaan aikaan Charles pastelleissa neuleissaan ja digitaalikellossaan pyörittää yhä kouluaan, jonka tuoreimpia oppilaita ovat Jean Grey (Sophie Turner eli Sansa Stark) ja Scott Summers eli Cyclops. Toisaalla Erik Lensherr elää Puolan syrjäseuduilla pienen perheensä kanssa ja välttelee paljastumista. Arvata saattaa, että ongelmia syntyy ja jälleen kaivataan X-Menin apua, jotta maailma ei tuhoudu. Tämän katsojan onneksi mukana on jälleen myös Quicksilver, edellisen osan paras hahmo.

Suurta rymistelyä on jälleen luvassa, ja hiljalleen tarina alkaa saavuttaa entistä enemmän asetelman, josta ensimmäisen X-Men-leffa käynnistyy: Charles menettää hiuksensa, Ororo siirtyy Stormiksi X-Menin puolelle ja kaikki tutut hahmot alkavat olla koossa, etenkin kun Jean ja Scott vapauttavat vielä kaiken muun ohessa Wolverinen häkistään Strykerin bunkkerissa. Viihdyttävä pätkä, kuten sarjan muutkin osat. Täydellistä kesäkatsottavaa siis: aivot voi jättää partsille ottamaan arskaa leffan ajaksi.