Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Jonas Jonasson: Satavuotias joka
karkasi ikkunasta ja katosi

Päädyinpä siis Lukutaidottoman innoittamana lukemaan Jonas Jonassonin esikoisteoksen Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann, 2010, suom. 2011). Veikeän tarinan Jonasson on tässäkin saanut aikaiseksi, mutta kuten Paasilinnojenkin kanssa, olisi ehkä kannattanut jättää yhteen. Satavuotias alkaa toistaa paitsi itseään myös Lukutaidotonta (tai Lukutaidoton Satavuotiasta, kronologisesti katsottuna). Jonasson myöntää myös avoimesti velkansa Paasilinnalle kuvatessaan yhtä tarinan sivuhenkilöistä: "Tuo vuolaasti kiroileva, punatukkainen ja uhkeapovinen nainen oli kuin suoraan jostakin Paasilinnan romaanista!" (s. 85). Kirjailijoiden samankaltaisuutta tukee vielä saman taiteilijan, Pekka Vuoren, kansikuvitus.

Satavuotiaassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa. Vuoteen 2005 sijoittuvassa tarinalinjassa sata vuotta täyttävä Allan Karlsson pakenee vanhainkodista ennen kakkukahveja (itse olisin kyllä syönyt kakun ensin!), syystä tai toisesta varastaa 50 miljoonaa kruunua sisältävän matkalaukun rikollisjengin jäseneltä ja lähtee päämäärättömälle pakomatkalle. Matkan varrella jengiläiset menettävät henkiään ja Karlsson saa mukaansa joukon näitä paasilinnamaisia hahmoja.

Toisessa tarinalinjassa seurataan Karlssonin sataa edeltävää vuotta, johon sisältyy sekaantumista historian tapahtumiin ja tutustumista mm. kenraali Francoon, presidentteihin Truman ja Johnson, puhemies Maoon ja Staliniin. Tätä historiallista puolta olisi varaa ollut tiivistääkin, mutta toki ymmärrän, että kirjailijasta on ollut kutkuttavaa sotkea Allan mahdollisimman moneen soppaan. Mukaan on päässyt kappale synkkää Ruotsi-historiaakin eugeenisten ja sosiaalisten syiden perusteella tehtyjen pakkosterilisaatioiden muodossa. 

Itselleni suurin ongelma oli, etten suuremmin välittänyt päähenkilöstä. Allan Karlsson ei välitä politiikasta tai uskonnosta, mutta alkoholi maistuu niin hyvin, että se ohjaa miehen taivalta milloin karkuun gulakilta, milloin yli vuosikymmeneksi Balin hiekkarannalle. Toki lajityypille on tyypillistä hieman yksinkertaiset, lapsellisetkin päähenkilöt, mutta olihan Don Quijotellakin tavoitteenaan taistella jättiläisinä pitämiään tuulimyllyjä vastaan. Karlsson sen sijaan on tylsän päämäärätön heittopussi, joka toimii vain kun henki tai viinansaanti on uhattuna.

K saattaa olla hieman heittopussi itsekin...