Anna minun rakastaa enemmän & Palatkaa perhoset

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän & Palatkaa perhoset

Luin Juha Itkosen jo kaiketi jonkin sortin sukupolviromaaniksi nousseen Anna minun rakastaa enemmän (2005) ensimmäisen kerran jo romaanin julkaisuvuonna. Nyt oli syytä verestää muistoja ennen tarttumista Itkosen uutukaiseen, AMRE:n jatko-osaan, Palatkaa perhoset (2016).

Mutta voi, kuinka paljon maailma onkaan muuttunut AMRE:n kuvaamasta aikakaudesta, 2000-luvun taitteesta. Suomi ja läntinen maailma elää nousukauttaan, suomalainen musiikki kipuaa kansainvälisille soittolistoille ja, herranjestas, CD-levyt tekevät kauppansa. Niin ja teoksen suomalainen rokkari asettuu asumaan Manhattanille. Eikös Manhattan ole jo aikoja sitten hävinnyt trendikkyystaistelunsa Brooklynille? Huolimatta 9/11:stä teos antaa maailmasta vielä kovin viattoman kuvan. Bush alkaa vaikuttaa feministiakateemikolta, kun vertaa tämän vuoden republikaaniehdokkaaseen. Internettrollit ja rasistit tuntuvat lymyävän vielä luolissaan.

Tähän menneeseen maailmaan, samoin kuin lyhyemmin kuvattuun 1990-luvun lama-Suomeen uppoaminen on hieman nostalgista, mutta myös varsin mielenkiintoista. Tarinasta muistin vain pääkohdat, muutaman selkeän tunnelman ja kirjan loppukäänteen, joka sekin omalla tavallaan on jotenkin niin kovin 2000-lukulaista M. Night Shyamalan -hengessään.

Suomalaisrokkari Suvi Vaahteran alias Summer Maplen nousu tähteyteen hänen nuoruudenrakastettunsa Antin ja äitinsä Leenan kertomana, samoin kansainvälisen musiikkimaailman kuvailu toimivat edelleen, ja ensimmäistä lukukertaa enemmän kiinnostuin äidin kertomuksesta – omasta parisuhteestaan ja Suvin lapsuudesta, samoin kuin laman vaikutuksesta. Itkosen kieli on edelleen mukavan soljuvaa ja kerronta kieltämättä mukaansa tempaavaa.

*** 

Kirjastossa oli ilmeisen hyvät volyymit Palatkaa perhosia, sillä yli 300 varaajan jono edelläni eteni varsin rivakasti ja kirja oli käsissäni jo ennen juhannusta. Mitään (luku-)lomaahan tässä ei ole, mutta nopeasti kirjan sai lukaistua työmatkoilla ja jopa rannallakin!

Teos sijoittuu vuosiin AMRE:en jälkeen ja kertaa niin Summer Maplen, tämän äidin ja tyttären kuin Antin vaiheita näinä vuosina. Antin ja Summerin eli Suvin polut väistämättä kulkevat ristiin, vaikka Suvi viettää yhä kansainvälisen artistin elämää Lontoossa ja Los Angelesissa ja Antti elää historianopettajan arkea Espoossa juristivaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Vuonna 2014 Antti päätyy kirjailijanuralle, mikä tuo hänet Los Angelesiin valmistelemaan rock-aiheista teosta. Samaan aikaan Summer Maple on jälleen tehnyt katoamistempun AMRE:n tapaan.

Juonesta ei parane kertoa enempää, sillä Suvin ja Antin piirileikki on kirjaa kannatteleva osa. Äänessä ovat jälleen pääsääntöisesti Antti ja Suvin äiti, Leena, mutta lopuksi kuullaan myös Suvia itseään. Yksikään teoksen hahmoista ei nouse erityisen läheiseksi, mikä ehkä onkin itselleni Palatkaa perhosten (ja oikeastaan myös AMRE:n) ongelma. Kaikki hahmot tuntuvat paikoitellen ja vuorotellen toinen toistaan itsekkäämmiltä. Toki Suvin hahmo saa tukalimman kohtelun, hänet kun jälleen nähdään lähinnä toisten näkökulmasta. Antti elää yhä kevyesti höyrähtäneissä kuvitelmissaan ja Leena katkeroituu vuosien mittaan lapsenvahdin roolissaan.

Antin isä on jälleen esillä teoksessa, mutta äitiä käsitellään oikeastaan vielä vähemmän kuin edellisessä osassa. Antin äitisuhteesta olisi ehkä voinut lukea enemmänkin, sen verran kimurantilta se vaikuttaa. Mielenkiintoista luettavaa oli myös Leenan parisuhde amerikkalaisen miehen kanssa. Itkonen kuvailee mielestäni uskottavasti varttuneiden ihmisten rakkautta kaiken kokemuksen tuoman painolastin jälkeen, samoin kuin kulttuurierojen vaikutusta suhteeseen.

Loppujen lopuksi kirja jättää makean, mutta kokonaisuutena ehkä kuitenkin hieman laimean maun suuhun. Lopetus oli turhankin satumainen makuuni.

Makea kuin K