Kävin Ä:n kanssa tsekkaamassa Kate Winsletin tähdittämän The Dressmaker -elokuvan (2015), joka sijoittuu 1950-luvun Australian peräkylään. Leffa perustuu australialaiskirjailija Rosalie Hamin samannimiseen esikoisteokseen vuodelta 2000, ja sen on ohjannut niin ikään australialainen, itselleni aiemmin tuntematon Jocelyn Moorhouse. Pääosissakin on Winsletiä lukuun ottamatta pitäydytty paikallisissa näyttelijöissä: niin Liam Hemsworth, Hugo Weaving kuin Judy Daviskin ovat ausseja ja taitavasta Janet Frame -roolistaan itselleni tuttu Kerry Fox on kiwi eli uusiseelantilainen.
Leffa oli sanalla sanoen erikoinen. Se käynnistyi kuin länkkärin ja film noirin rakkauslapsi, kun salaperäinen nainen saapui linja-autolla pimeään pikkukylään ja sytytti savukkeen ainokaisen katulampun valossa. Tämän jälkeen elokuvaa olisi vuorotellen voinut pitää farssina, romanttisena draamana, tragediana ja suurena kostokertomuksena.
Elokuva kertoo Winsletin esittämästä Myrtle "Tilly" Dunnagesta, joka saapuu Euroopassa vietettyjen vuosien jälkeen Singer-ompelukoneensa kanssa takaisin kotikyläänsä, josta hänet oli lähetetty pois 25 vuotta aiemmin, koska hänen uskottiin tuolloin 10-vuotiaana syyllistyneen murhaan. Tillyllä ei ole muistikuvaa tästä, mutta ensin olisi saatava höpsähtänyt äitimuori (Davis) muistamaan, että Tilly on ylipäätään tämän tytär. Siinä sivussa ehtii tehdä lähtemättömän vaikutuksen kyläläisiin Dior-henkisissä puvuissa, joita Tilly alkaa valmistaa myös muille kylän naisille. Romanssiakin viritellään oman kylän pojan (Hemsworth) kanssa. Tässä on kaikki kunnia annettava nelikymppiselle Winsletille, joka menee heittämällä läpi kolmevitosesta, mutta hieman kyllä ihmettelin roolitusta, kun hänen samanikäisten entisten luokkatovereiden rooleihin oli valittu 26-vuotias Hemsworth ja 28-vuotias Sarah Snook.
Kirjaa (ahem...) lukemattomana on paha sanoa, miten tarina siinä kulkee, mutta leffa tuntui jakautuvan moniin peräkkäisiin teemoihin, jotka eivät ehkä kuitenkaan täysin saumattomasti liittyneet toisiinsa. Tästä johtui myös tyylilajien vaihtelu. The Dressmaker kertoo paitsi menneen tapahtuman selvittämisestä, myös äiti-tytär-suhteesta, ahtaan pikkukylän ylittävästä rakkaudesta, ja toisaalta ylipäätään tämän pikkukylän kummallisista ja melko ikävistäkin asukkaista. Lopuksi koko homma muuttuu vielä Tillyn kostoretkeksi. Ainoastaan keskeisessä visuaalisessa osassa oleva ompelu ja Tillyn rakkaus ja taito upeiden pukujen tekoon jää kummallisen vähälle käsittelylle kokonaisuuden kannalta. Kaunis karkki, mutta vähän kuin Harry Potterin joka maun rakeet: maku voi vaihdella piparmintusta korvavaikkuun.
 |
| Kuvassa ei ole K:n suosikkimaku. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti