Captain Marvel

Oscar-tykityksen jälkeen päädyttiin Z:n kanssa katsomaan Captain Marvel (2019), ensimmäinen naispääosainen Marvel-leffa. Leffa on paitsi vastaus DC:n supermenestyneelle Wonder Womanille (2017), myös viimeinen Marvel-universumin puuttuva palanen, joka tarvitaan ennen huhtikuussa ensi-iltaan tulevaa Avengers-leffaa, jossa jatketaan Thanos-pahiksen päihittämistä.

Captain Marvel iloittelee Jonnet ei muista -meiningillä sijoittaessaan leffan tapahtumat 1990-luvulle, jolloin sellaiset menestysfirmat kuin Blockbusters ja RadioShack sijaitsevat jokaisella ostarilla ja radiossa soi mm. No Doubtin Tragic Kingdom -levy ja päälle on puettu flanellia. Tähän maailmaan syöksyy kree-sotilas Vers (Brie Larson) paettuaan skrullien väijytystä. Jotenkin kaikki kietoutuu Versin hähmäisiin muistoihin naisesta - ja kissasta. Onko Vers ollut jo tällä planeetalla? Perässä seuraavat skrullit, mutta onneksi Vers saa pian avukseen CGI-nuorennuksen saaneen ja yhä kaksisilmäisen Nick Furyn (Samuel L. Jackson). Ja nimenomaan apupoikana Fury saa olla Versille, joka yrittää selvittää omaa menneisyyttään ja samalla estää skrullien aikeet.

Juoni on menevä ja sopivasti mutkitteleva, mutta kuitenkin takuuvarmaa ja sopivan hattaraista supersankarimättöä. Vahva naissankari ja ysärityyli saa pisteet kotiin, joskin suurimmat naurut aikaan saa Goose-kissa, jonka nimi ei ehkä Jonneille aukea, mutta lentämisestä kertovan Top Guninsa nähneet tietävät viittauksen ja huomaavat muutakin tutunoloista Versin muistoissa. Leffateatterissa huomasi lisäksi jälleen, että yhä oli katsojien joukossa uupeloita, jotka eivät tiedä, että Marvel-leffoissa tulee aina lopputekstien jälkeen vielä pieni lopputeaseri tai vitsi.