keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Handmaid’s Tale



Jo alkukesästä katsottiin läpi HBO:n The Handmaid’s Tale (2017), joka juuri voitti parhaan draamasarjan ja pääosan Golden Globet. Sarja perustuu Margaret Atwoodin vuonna 1985 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin (suom. Orjattaresi, 1986). Heti sarjan perään aloin kuunnella Storytelistä löytyvää englanninkielistä äänikirjaversiota teoksesta. Storytelin lahjakorttitilaus meni vain katkeamaan kesken kuuntelun, joten lopulta sain kirjan kuunneltua loppuun vasta tämän vuoden puolella uuden lahjakortin voimin. Kuulin, että teoksesta on tehty myös uusi äänikirjaversio Claire Danesin lukemana, mutta tämä oli vielä vanhempi versio, jonka lukijana oli Joanna David.
Margaret Atwood: The Handmaid's Tale

The Handmaid’s Tale kertoo maailmasta, jossa saasteet ovat radikaalisti vähentäneet ihmisten kykyä lisääntyä. Uusi uskonnollinen lahko on ottanut vallan Yhdysvalloissa, joka on nyt nimeltään Gilead. Tämä lahko on palannut vanhaan maailman aikaan, jossa tieteellä, sukupuolten tasa-arvolla ja homoseksuaalisuudella ei ole sijaa. Siirtymävaiheessa naisilta on kielletty palkkatyö ja omaisuus. Naiset on Gileadissa jaettu karkeasti ryhmiin: kotirouvina oleviin johtajien vaimoihin, kodinhoitajiin, ”täteihin” ja heidän kouluttamiinsa palvelijoihin, joiden ainoana tehtävänä on synnyttää lapsia johtajille. Romaanissa rangaistavia epänaisia ovat ennen kaikkea naisasianaiset, tv-sarjassa myös lesbot.

Pääosassa The Handmaid’s Talessa on Offred. Sarjassa, toisin kuin kirjassa, paljastetaan myös Offredin (Mad Menin Peggy eli Elisabeth Moss) oikea nimi, June. Gileadilainen nimi määräytyy sen mukaan, kenen johtajan omaisuutta sattuu olemaan. June on entisessä elämässään ollut koulutettu nainen, jolla on tytär yhdessä hänen Luke-miehensä kanssa. Kirjassa esillä on myös Junen äiti, joka on ollut aikansa äänekäs naisasianainen ja siten Gileadin aikakaudella tullut joko tapetuksi tai päätynyt siirtokuntiin siivoamaan myrkyllistä jätettä. Offred on sijoitettu johtaja Waterfordin (Joseph Fiennes) talouteen, johon kuuluvat johtajan lisäksi vaimo Serena Joy, autonkuljettaja Nick (Max Minghella) sekä versiosta riippuen taloudenhoitaja tai pari. Kirjaversiossa Serena Joy on vanhempi kuin tv-sarjan hehkeä Yvonne Strahovski, josta on sarjassa pyritty löytämään kirjaa enemmän myötätuntoakin herättäviä piirteitä.

The Handmaid’s Tale koostuu takaumista ajasta ennen Gileadia ja sen syntyhetkistä, Junen uudelleenkoulutuksesta koulutuskeskuksessa ja elosta Waterfordien talouden uutena Offredina entisen onnistuttua tekemään itsemurhan. Offred saa käydä ruokaostoksilla toisen vastaavan palvelijan kanssa, ja saa siten kuulla salaisesta vastarintaliikkeestä Gileadin sisällä. Lisäksi hän pääsee kokemaan tiettyjä vapauksiakin, kun paljastuu, ettei johtaja ole täysin luopunut entisen maailman tavoista ja tavaroista.

Tarina on kylmäävä ja jollain tapaa jopa todentuntuinen dystopia. Sarja päättyy käytännössä siihen, mihin romaanikin, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu, jos sarjaan tehdään jatkokausia. Toki uusia, olemassa olevia tarinalinjoja jo hieman viriteltiinkin. Tämä kausi ainakin piti otteessaan karmivuudellaan alusta loppuun. Kirjassa itse Offredin tarinaa seuraa vielä eräänlainen luento tulevaisuuden aikakaudelta, jolloin Gilead on jo historiaan jätetty vaihe. Luennolla pohditaan C-kasettimuodossa löytyneen Offredin aineiston aitoutta ja sen asettumista osaksi gileaadista aikakautta ja sen tutkimusta. Kirjan loppu on siis suorastaan lohduttava siinä, että dystopiasta on päästy eteenpäin.

2 kommenttia:

  1. Kylmäävä on hyvin sanottu. Tämä on yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen lukenut - nimenomaan dystopioiden osalta. Sarja oli minusta myös todella onnistunut. Jännä nähdä, miten käsikirjoittajat päättävät jatkaa tarinaa. Ilmeisesti huhtikuussa tulee toinen kausi.

    VastaaPoista
  2. Joo, huomasinpa itsekin, että toka kausi on jo noin pian tulossa. Mielenkiinnolla odotan minäkin, mihin suuntaan tarinaa jatketaan!

    VastaaPoista