Logan

Liian nopeasti ohi kiitänyt viikonloppu päätettiin Z:n kanssa leffailtaan pikkuihmisen painuttua unten maille. Valittiin vuokraleffaksi kehuja saanut Logan (2017), joka olisi kiinnostanut nähdä jo elokuvateatterissakin. Logan on osa X-Men-elokuvasaagaa, josta olen täällä ja täällä raapustellut.

Toisin kuin viime vuosien sarjassa, jossa on kerrattu professori Xavierin ja Magneton tarinaa aina 1940-luvulta lähtien Apocalypsen pastellinsävyiseen 1980-lukuun, nyt ollaan lähitulevaisuudessa, tarkemmin ottaen vuodessa 2029. Vanhentunut Logan eli Wolverine (Hugh Jackman) elättää itseään autonkuljettajana lähellä Meksikon rajaa. Ränsistyneellä farmilla hänen kanssaan elää albiinomutantti Caliban (Stephen Merchant) ja hauras Charles Xavier (Patrick Stewart), jonka mieli on nykyisellään vaaraksi ympäröivälle maailmalle ilman turruttavaa lääkitystä. Elokuvassa vihjataan vuoden takaiseen Xavierin mielen aiheuttamaan tapahtumaan, jossa ilmeisesti suurin osa mutanteistakin on saanut surmansa. Uusia mutantteja ei toisaalta ole syntynyt enää aikoihin.

Varsinaiset tapahtumat saavat alkunsa, kun meksikolaisnainen tulee pyytämään Wolverinen apua. Naisella on pahikset perässään ja mukanaan tuimailmeinen mykkä tyttö (Dafne Keen), joka olisi kuljetettava Etelä-Dakotaan. Alkaa synkkä pakomatka, jossa veri roiskuu ja ruumiita syntyy. Logan on leffana huomattavasti tummempi, verisempi ja raaempi kuin X-Menin muut, sarjakuvamaisemmat osat. Itse asiassa X-Menien menneisyys ja loiston päivät näyttäytyvätkin elokuvassa nimenomaan Laura-tytön lukemien Ryhmä-X-sarjakuvien muodossa.

Pahiksena leffassa nähdään Richard E. Grantin (kertymänaama, joka on vilahtanut niin Girlsissä, Downton Abbeyssä kuin Game of Thronesissakin) esittämä tohtori Rice, joka vertautuu Loganin omaan menneisyyteen kuuluvaan William Strykeriin. Ricen robottikätisenä kätyrinä toimii Boyd Holbrookin esittämä hahmo. Lopussa tietenkin paha saa palkkansa, mutta tällä kertaa sankaritkaan eivät selviä ehjin nahoin. Tästä selkein osoitus on lopputekstien jälkeisen jatko-osa-teaserin puuttuminen.

Logan ei nouse X-Men-leffojen suosikikseni, vaikka siinä onkin uutta ja erilaista karheutta. Väkivalta tuntui itsestäni jo hieman liialliselta. Kehuja ansaitsee kuitenkin nuori Dafne Keen Lauran roolistaan. Suorituksessa on samanlaista intensiivisyyttä kuin Låt den rätte komma in -ruotsalaiskauhun (2008) pääosan näytelleessä Lina Leanderssonissa.