Kirjat jotka muuttivat maailmaa: Sieppari ruispellossa

Listaukset ovat aina hauskoja, vaikka harvemmin niillä tavoitetaankaan mitään vankkumattomia totuuksia. Etenkään, kun kyseessä on vaikkapa elokuvat tai tässä tapauksessa kirjat.

Andrew Taylor: Kirja jotka muuttivat maailmaa

Ostin Andrew Taylorin Kirjat jotka muuttivat maailmaa (Books That Changed the World, 2008) ihan mielenkiinnosta, ja vitsaillen totesin saavani siitä lukulistan itselleni. Taylorin listassa on kaunokirjallisten teosten lisäksi myös mm. uskonnollisia, tieteellisiä ja filosofisia teoksia. Tässä kuitenkin Taylorin valikoimat kaunokirjalliset teokset, joista tosiaan näyttää muodostuvan jo aikamoinen lukulista:

• Homeros: Ilias (n. 700-l. eaa)
• Horatius: Oodit (23–13 eaa)
• Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita (Canterbury Tales, 1380-1390-l.)
• Miguel de Cervantes: Don Quijote (1605-1615) - LUETTU
• William Shakespeare: Ensimmäinen folio (kokoelma näytelmiä) (First Folio, 1623) - LUETTU OSIN
• Johann Wolfgagng von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset (Die Leiden des Jungen Werther, 1774)
• Samuel Wordsworth & Samuel Taylor Coleridge: Runoballadit (Lyrical Ballads, 1798)
• Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 1813) - LUETTU
• Charles Dickens: Joululaulu (A Christman Carol, 1843) - LUETTU
• Herman Melville: Moby Dick (1851) - NO BUT I SAW THE MOVIE..? :)
• Harriet Beecher Stowe: Setä Tuomon tupa (Uncle Tom's Cabin, 1852)
• Gustave Flaubert: Rouva Bovary (Madame Bovary, 1857) - LUETTU
• Leo Tolstoi: Sota ja rauha (Voina i mir, 1869)
• Tuhannen ja yhden yön tarinoita (1885)
• Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus (A Study in Scarlet, 1888)
• Wilfred Owen: Poems (1920)
• James Joyce: Odysseus (Ulysses, 1922) - LUETTU
• D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja (Lady Chatterley's Lover, 1928) - LUETTU
• George Orwell: Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four, 1949) - LUETTU
• J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (The Catcher in the Rye, 1951) - LUETTU
• Chinua Achebe: Things Fall Apart (1958)
• J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997) - LUETTU

Lista on Taylorin subjektiivinen näkemys, minkä hän viisasti johdannossa myöntääkin, mutta tuskin listatut kirjat ovat kuitenkaan aivan merkityksettömiä objektiivisestikaan (sikäli kun se olisi edes mahdollista) tarkasteltuna. Kuitenkin vähän on minunkin jupistava ja ihmeteltävä, missä ovat esimerkiksi Mark Twain, Brontët, tai vaikka Tolkien tai Steinbeck tai Hemingway tai Vonnegut tai... Kuten sanottu, tällaiset listat eivät varmasti ikinä voi saada yksimielistä hyväksyntää.

Listatuista teoksista tuoreimpana ja useimmin on tullut luettua Sieppari ruispellossa, joka kertoo 16-vuotiaasta Holden Caulfieldistä, joka on juuri ennen joulua tullut erotetuksi koulustaan, ja joka lähtee kotikaupunkiinsa New York Cityyn pyörimään muutamaksi päiväksi ennen paluutaan kotiinsa.

J. D. Salinger: The Catcher in the Rye

Mielestäni Taylor perustelee teoksen pääsyn maailmaa muuttaneden kirjojen listalle melko köykäisesti. Teos on Taylorin mukaan "arkkityyppinen teiniromaani", jossa kuvataan "1900-luvun teini-ikäisen angstia, moraalista hämmennystä ja kohdistamattomia tunteita" tunteita herättävämmin kuin muissa kasvutarinoissa. Lisäksi Taylor nostaa näkyvästi esiin romaanin kytkeytymisen John Lennonin murhaan. Mark Chapmanilla oli ilmeisesti pakkomielle kirjaan ja hänellä oli se mukanaan myös murhahetkellä. Hän oli vakuuttunut, että Lennon tietäisi, minne Keskuspuiston ankat lentävät talvisin. Kirjassahan Holden pohtii, miten lammessa uivien ankkojen käy talvella lammen jäätyessä umpeen.

Pidän valtavasti Siepparista, ja se on ansainnut klassikon paikan minunkin listallani, vaikkei ehkä olekaan muuttanut maailmaa kovin radikaalisti. Pidän etenkin kirjan kielestä, toisin sanoen Holdenin kertojaäänestä, joka on värikäs ja aito. Itsevarmojen puheidensa taakse Holden kätkee kaiken sen hämmennyksen ja kohdistamattomat tunteet, jotka Taylor mainitsee. Holden on ns. epäluotettava kertoja, joka vaatii lukijaansa näkemään hänen sanojensa taakse, jotta lukija pääsisi selvyyteen Holdenin todellisista tunteista. 

Teos käsittelee myös lasten ja vanhempien suhdetta. Holdenia painaa yhä hänen pikkuveljensä kuolema, mutta hän ei pysty puhumaan asiasta vanhemmilleen, sillä äiti on yhä itsekin liian järkyttynyt ja isä ilmeisen etäinen. Voisi suorastaan tulkita, että Holdenin henkisen tilan heikkeneminen romaanin edetessä johtuu juuri siitä, ettei hän yrityksistään huolimatta tunnu löytävän yhtään aikuista, joka sieppaisi hänet ruipellon laidalta turvaan.

No niin. Nyt tuli paljon ja vakavaa tekstiä. Kevennyskissa auttaa.