Moranifesto

Caitlin Moran: Moranifesto

Caitlin Moran on reilussa vuodessa noussut yhdeksi suosikkikirjoittajakseni. Siksi tilasinkin Moranin tuoreimman kokoelmateoksen, Moranifeston (2016), heti sen ilmestyttyä. No, tässä oli nyt sitten pari muuttujaa ja kirja saikin odottaa lukemistaan tuskallisen pitkään. Sen lisäksi kirjaraasu sai vähän kovaa kyytiä kulkiessaan milloin minkäkin laukun pohjalla. Mutta kansien kunnosta viis, sisältö oli täyttä rautaa!

Kuten edeltäjänsä, Moranthology (2012), Moranifesto koostuu Moranin kolumneista ja muista lyhyistä teksteistä. Nyt kirjailijalla on myös mukana tietoinen agenda: kohtelias vallankumous, johon hän kutsuu kaikki lukijansa osallistumaan. Mukaan mahtuu tiukkaakin asiaa tasa-arvosta, köyhyydestä ja kirjastolaitosten alasajosta Britanniassa, mutta myös moranilaiseen tyyliin kieli poskessa ja innosta hehkuen kirjoitettuja juttuja Lontoon olympialaisista, virtsarakon tulehduksista, Benedict Cumberbatchistä ja tulostimista.

Köyhistä oloista ponnistaneena Moran tietää mistä puhuu puolustaessaan hyvinvointivaltiota ja kuvatessaan todellisen, pitkittyneen köyhyyden raskautta. Myös naisena olemisesta Moran tietää ja jakaa parhaat vinkkinsä mm. festaripukeutumisen ja todellisen tasa-arvon tarkistamiseksi. Aiemmin Moran on puhunut vahvasti myös naisten oikeudesta aborttiin. Tällä kertaa hän nostaa esiin myös raskauden ja äitiyden ja niihin liittyvät ehdottomat supersankarin ominaisuudet (s. 267-268):

As an excercise, I’m just going to run through, once again, what becoming a mother consists of. First of all, you casually make an extra internal organ – the placenta. Likeyou’re some goddamn intergalactic robot UPGRADING ITSELF.
[…]
Just to, again, get this into perspective – when the most magic man who ever lived, Jesus, turned water into wine once, for one party, people went on about it for 2,000 years, and formed a major man-religion around it.
Meanwhile, for millions of breastfeeding mothers every day, turning their bodies into lunch, the reaction is, ‘Bitch, please – don’t do that in Claridge’s.’

Moranifesto on täynnä ajatuksia herättäviä, kauhistuttavia, voimaannuttavia, naurattavia ja jopa itkettäviä kirjoituksia, jotka puhuttavat ajankohtaisuudellaan ja kiinnostavat ja koskettavat toisaalta jo historiallisuudellaan (Lontoon olympialaiset, kuningattaren juhlavuosi, David Bowie). Näihin teksteihin tulee varmasti vielä palattua.

K sen sijaan tuskin haluaa palata tähän parin viikon takaiseen tötteröön,
jota joutui pitämään melkein kaksi viikkoa.