Sinuhe egyptiläinen

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Aloitin jo viime syksynä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen (1945) kuuntelemisen, kun tähän päivään mennessä en ole saanut kyseistä klassikkoa luettua. Teos jakautui 31 levylle ja kahteen eri pakkaukseen, joten kuunneltavaa riitti, etenkin kun kuuntelutahti oli pitkään noin yksi levy viikossa, jos sitäkään. Joka tapauksessa urakka tuli juuri kevään kynnyksellä suoritettua loppuun. Vähintäänkin loppuosan teoksesta vielä ollessa tuoreessa muistissa katsoin perään vielä Sinuhesta vuonna 1954 tehdyn parjatun elokuvaversionkin. No, but I listened to the audiobook and saw the movie!

Sinuhen tarina on kiinnostava katsaus muinaisen Egyptin ja sen lähialueiden elämänmenoon. Teos on tunnettu historiallisesta tarkkuudestaan ja sen perusteella ei voi kuin todeta, että aikamoista menoa on ollut. Orjia ja vähän muitakin piestään kepeillä tuon tuosta, kallonporaus on yksi lääkärinä toimivan Sinuhen suorittamista toimenpiteistä ja kuolemanjälkeiseen elämään valmistaudutaan hintavilla hautapaikoilla ja ruumiin säilömisillä. Paikoitellen kirjassa on nykyajan näkökulmasta aika lailla korvissa särähtävää sanastoa, ja toisaalta ilmestymisajankohtaansa nähden teoksessa on melkoisen rohkeitakin kohtauksia.

Eniten vaikutuin teoksessa kuitenkin kokonaistarinaan. Kyseessähän on sangen inhimilliseksi osoittautuvan Sinuhen kertomus elämästään, josta ei tragediaa puutu. Sinuhen elämään mahtuu niin petollisia kuin uskollisia naisia, ystäviä yllättävissäkin paikoissa ja päätöksiä ja tekoja, jotka johtavat Sinuhen karkoitukseen kotikaupungistaan Thebasta ja elämäkerran kirjoittamiseen.

Sinuhen elokuvaversion keskeinen ongelma on, että siitä pitkälti puuttuvat juuri ne elementit, joista eniten kirjassa pidin. Seikkailut maailmalla, samoin kuin Sinuhen orjasta ystäväksi muuttuvan Kaptahin bisnesideat ja Sinuhen suurin rakkaus Minea on skipattu elokuvassa kokonaan. Myös muuten hahmoja on yhdistelty, poistettu tai heidän tarinoitaan muutettu suuresti. Elokuva alkaa ja päättyy myös karsealla opetusselostuksella – ensin siitä, kuinka tuon ajan ihmiset olivat aivan kuin mekin, ja lopuksi vielä hämmentävällä ilmoituksella, että elokuvan tarina tapahtui 1400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Jahas.

Elokuvaa ei pelasta edes Casablanca-ohjaaja Michael Curtiz, saati Sinuhea esittävä melkoisen pökkelö Edmund Purdom. Peter Ustinov sentään fiilistelee hyvin Kaptahina ja Bella Darvissa on oikeanlaista eksoottista särmää Sinuhen omaisuuden huijaavana Neferneferneferinä. Leffan käännös on myös tehty hutiloiden. Heettiläiset on käännetty hettiiteiksi englanninkielisen sanan ”Hittites” pohjalta. Come on, tuon olisi voinut ihan googlatakin, jos ei alkuperäisteoksesta ole käsitystä.

Tässäpä vielä alkumontaasi elokuvasta trailerin puutteessa.