 |
| Karl-Ove Knausgård: Talvi |
Karl-Ove Knausgårdin vuodenaikatrilogian toinen osa (Om vinteren 2015, suom. 2016) ilmestyi nimensä mukaisesti talven kynnyksellä. Edellisen osan tapaan teos jakautuu kolmeen vuodenajan kuukauteen, tällä kertaa siis Joulukuuhun, Tammikuuhun ja Helmikuuhun, ja nämä edelleen lyhyisiin teksteihin mitä erilaisemmista aiheista.
Tällä kertaa Knasu kuvailee teksteissään muun muassa useita tuntemiaan ihmisiä (osa jo Taisteluni-sarjasta tuttuja) sangen tarkkanäköisesti ja iholta. Lisäksi Knausgård kuvailee ja pohtii tieteellisen tarkasti erilaisia luonnon elementtejä ja otuksia, mm. vettä, pöllöjä ja kylmyyttä. Samalla otteella hän tutkailee myös eri ihmisruumiin osia, kuten nenää ja aivoja. Välillä tämän lukijan verisuonet alkavat tykyttää häijysti, kun Knasu kuvailee ällöttävällä huolellisuudella aivojen koostumusta.
Jokaisen kuukauden aloittaa jälleen kirje Knausgårdin kuopukselle, Annelle. Kirjeet ovat suloisia kuvailuja tyttären odotuksesta, kunnes päästään Helmikuuhun, jolloin kirje onkin osoitettu jo vastasyntyneelle tyttärelle. Suurella lämmöllä ja samaistuttavuudella Knausgård kuvaa lapsen odotusta ja syntymää. Tuttuja aiheita ja tunteita tällä hetkellä allekirjoittaneelle.
Muutenkin tykästyin Talveen Syksyä enemmän. Vaikka tekstit olivat yhä melko määrämittaisia ja usein rakenteeltaan samantapaisia, oli niissä mielestäni jo jollain tapaa letkeämpi ja varmempi ote kuin edellisen osan kirjoituksissa. Katsotaanpa, mitä Kevät tuo tullessaan.
Tähän loppuun liitän vielä blogin viimeisen kuvan K:sta.
Tällä kertaa Knasu kuvailee teksteissään muun muassa useita tuntemiaan ihmisiä (osa jo Taisteluni-sarjasta tuttuja) sangen tarkkanäköisesti ja iholta. Lisäksi Knausgård kuvailee ja pohtii tieteellisen tarkasti erilaisia luonnon elementtejä ja otuksia, mm. vettä, pöllöjä ja kylmyyttä. Samalla otteella hän tutkailee myös eri ihmisruumiin osia, kuten nenää ja aivoja. Välillä tämän lukijan verisuonet alkavat tykyttää häijysti, kun Knasu kuvailee ällöttävällä huolellisuudella aivojen koostumusta.
Jokaisen kuukauden aloittaa jälleen kirje Knausgårdin kuopukselle, Annelle. Kirjeet ovat suloisia kuvailuja tyttären odotuksesta, kunnes päästään Helmikuuhun, jolloin kirje onkin osoitettu jo vastasyntyneelle tyttärelle. Suurella lämmöllä ja samaistuttavuudella Knausgård kuvaa lapsen odotusta ja syntymää. Tuttuja aiheita ja tunteita tällä hetkellä allekirjoittaneelle.
Muutenkin tykästyin Talveen Syksyä enemmän. Vaikka tekstit olivat yhä melko määrämittaisia ja usein rakenteeltaan samantapaisia, oli niissä mielestäni jo jollain tapaa letkeämpi ja varmempi ote kuin edellisen osan kirjoituksissa. Katsotaanpa, mitä Kevät tuo tullessaan.
Tähän loppuun liitän vielä blogin viimeisen kuvan K:sta.
 |
| Kirby 2007–2017 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti