Jason Bourne

Robert Ludlumin Meduusa-kirjoihin perustuvat elokuvat ovat edenneet jo viidenteen osaansa – tai neljänteen, jos laskee vain Matt Damonin tähdittämät Jason Bourne -elokuvat. Edellisessä osassahan pääosassa nähtiin Jeremy Renner, jonka tarina sivusi läheltä Bournen tarinaa ja mukana nähtiin muutamia samoja nimiä ja naamoja. Kertasimme Z:n kanssa Bourne-boksin voimin sarjan aiemmat osat The Bourne Identityn (2002), The Bourne Supremacyn (2004), The Bourne Ultimatumin (2007) ja Renner-versio The Bourne Legacyn (2012). (En edes lähde muistelemaan, mitä ihmeen meduusoja nämä mahtoivat olla suomenkielisiltä käännöksiltään.)

CIA-tappaja Jason Bournen tarinahan alkaa The Bourne Identityssä siitä, että mies löytyy ampumahaavoja selästään keskeltä Välimerta ilman muistikuvia siitä, kuka hän on tai miten on mereen joutunut. Ilmeisen taitava hän on tappelemaan ja sujuvasti hän puhuu myös Euroopan valtakieliä. Kehoon istutetusta kapselista löytyy sveitsiläisen pankin tallelokeron tiedot, ja lokerosta löytyy ase ja nippu passeja eri nimille ja kansallisuuksille. Alkaa pako ympäri Eurooppaa ja vastauksien hakeminen omaan menneisyyteen. Sama meno jatkuu seuraavissa kahdessa osassa, joskin tavallaan tarkemmin rajattuna ja siten toimivampana settinä. Kakkosen kohdalla ohjaajan puikkoihin astui myös Paul Greengrass, joka kolmosen jälkeen palasi yhdessä Damonin ja Julia Stilesin kanssa tähän tuoreimpaan osaan, Jason Bourneen (2016). Kakkonen ja kolmonenhan ovat kronologialtaan muutenkin mielenkiintoiset osat: kakkososan päätöskohtaukseen päästään ajallisesti vasta kolmososan puolivälin paikkeilla. Toisaalta muutoin kolmosen tapahtumat jatkuvat suoraan – mitä nyt leffojen valmistumisen välillä kuluneet kolme vuotta - siitä, mihin kakkososa ennen loppukohtaustaan päättyi.

Aiempien osien kertaus oli paikallaan, vaikkei ehkä kuitenkaan välttämätön ennen uutta osaa. Nopea flashback-kertaus saatiin nytkin aluksi. Sekä Jason Bourne että Stilesin esittämä Nicky Parsons ovat vuosien ajan jo pakoilleet omilla teillään ympäri maailmaa. Parsons murtautuu kuitenkin CIA:n tietokantaan ja saa käsiinsä tietoa CIA:n salaisista ohjelmista, joista vanhimman, Treadstonen, osana Bourne ja Parsons ovat työskennelleet. Parsons löytää tietoa myös papa-Bournen osallisuudesta projektiin ja lähtee toimittamaan tietoa Bournelle Kreikkaan. Tästäpä alkaa tämänkertainen jahti, jossa Bourne saa peräänsä CIA:n pääjohtajan (Tommy Lee Jones), henkilökohtaista kostoa vailla olevan agentin (Vincent Cassel) ja operatiivista tasoa pyörittävän nuoren uraohjuksen (Alicia Vikander). Tällä kertaa liikutaan mm. Berliinissä, Lontoossa ja Las Vegasissa.

Elokuva on yllättävänkin suoraa ja kovaäänistä mätkintää – foley-artistit ovat itse asiassa koko leffasarjan ajan olleet liekeissä nyrkkihippaäänien kanssa. Kovaa mennään etenkin Las Vegasin loppuhuipennuksessa, kun pahis nappaa SWAT-tiimin astetta jykevämmän kulkupelin alleen. Sinänsä itse lisäpaljastus Bournen isästä ja siihen liittyvistä kuvioista on melko toissijainen, keskeisintähän tässä on hienot vakoilusysteemit ja kissa-hiiri-leikki Bournen ja CIA:n välillä. Leffasarjan loppuhuipentumat nojaavat juuri tähän ajatukseen CIA:ta askelta edempänä olevasta Bournesta, joka aina livahtaa heidän käsistään Mobyn Extreme Waysin tahtiin. Jason Bourne ei ole tässäkään poikkeus. Oh baby!

Fur baby!