Kesäni
ehdottomin pelastus ja huippulöytö on ollut Last Week Tonight with John Oliver (2014-),
joka on HBO:n jo kolmannelle kaudelle edennyt ajankohtaisohjelma, josta
mallia ovat ottaneet Suomessa niin Noin viikon uutiset kuin Uutisraportti.
Ohjaan suuret kiitokset sarjaa minulle suositelleille tahoille, ihmis-K:lle ja
V:lle!
Ohjelma,
joka näyttäessään maailman tyhmyyden onnistuu samalla myös valamaan uskoa
ihmiskuntaan, humaaniuteen ja tasa-arvoon. Ja tuotanto, joka kevyiden
studiokulissien hämätessä kykenee ihmetekoihin: haastatteluun Edward Snowdenin
kanssa moskovalaisessa hotellissa, erilliseen FIFA:n Jack Warnerille
irvailevaan ohjelmaan Trinidad & Tobagon televisiossa, oman kirkon
perustamiseen, toimiviin Twitter-kampanjoihin ja oikeasti tärkeisiin
yhteiskunnallisiin aiheisiin paneutuvaan journalismiin, jonka John Oliver tarjoilee
paikoin hellyyttävän lapsekkaaseen huumoriin käärittynä. Aiheet ovat
käsitelleet niin Puerto Ricon vararikkoa, aborttia ja urheilustadionien
julkista rahoitusta kuin poliitikkojen rahankeruuseen käyttämää aikaa, Brexitiä
ja Oliverin henkilökohtaista suosikkia, FIFA:n korruptoituneisuutta.
Parhaillaan pyörivissä jaksoissa vähintäänkin sivutaan usein Yhdysvaltain
tulevia presidentinvaaleja, joita Oliver melko osuvasti kutsuu mm. nimillä
”Clowntown Fuck-the-World Shitshow” tai ”A Horrifying Glimpse at Satan’s
Pinterest Board 2016”
Oliver
on Yhdysvaltoihin asettunut britti, joka muistaa myös pilkata kansallisuutensa
tunnekylmää luonnetta ja samalla salakavalasti avaa amerikkalaisille hieman
eurooppalaisiakin aiheita. Toisaalta Oliver puhuu amerikkalaisista me-muodossa
ja siten korostaa olevansa rehdin mielin mukana, eikä vain irvailemassa
jenkkien typeryyksille. Ohjelma on yhtä kulttuurireferenssien tykitystä ja se
viittaa usein myös omiin aiempiin jaksoihinsa, kuten käsitellessään
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomareita, joille show’ssa on omat
koiranäyttelijänsä. Tuomari Antonin Scalian kuolema helmikuussa oli aiheuttaa
kuumat paikat tämän bulldog-näyttelijälle.
Ehdottomasti
tsekkaamisen arvoinen show – parin vuoden takaisetkin jaksot toimivat yllättävän
hyvin, eikä voi kuin kauhistella kaksin verroin republikaanien päätymistä
nykyiseen ehdokkaaseensa…
***
Girls on edennyt jo viidenteen kauteensa. Viime kaudellahan nähtiin, kuinka päähenkilö Hannahin (Lena Dunham, jonka kirjasta lisää täällä) ja Adamin (Adam Driver) tiet erkanivat lopullisen oloisesti, kun Hannah alkoi seurustella opettajakollegansa Franin kanssa. Tällä kaudella uudessa suhteessa on jo havaittavissa kitkaa. Toisaalla Adam ja Hannahin paras ystävä Jessa löytävät toisensa, mutta kummankin side Hannahiin hiertää tätäkin suhdetta. Shoshanna on löytänyt itsensä Japanissa, mutta kaikki ei sittenkään suju niin kuin pitäisi. Marnie menee naimisiin ja eroaa eli etsii yhä itseään. Kauden päätteeksi tosin hänkin saattaa viimein tajuta onnen olevan lähellä. Siinä sivussa Hannahin vanhemmat pohtivat avioliittoaan isän tultua kaapista viime kaudella, Ray on häviämässä kahvilataistelun vastapään hipstereille ja Elijah löytää kuuluisan miesystävän.
Sinänsä
siis tuttu meno jatkuu. Dunham rakastaa selvästi ärsyttämistä ja rajojen
rikkomista Hannahin hahmollaan, ja paneekin tämän jälleen mitä roisimpiin
kohtauksiin, mm. vilauttelemaan alapäätään koulun rehtorille. Jossain vaiheessa
Hannahin toiminta alkaa tuntua jo liioitellun liioitellulta, mutta osaltaan se
tuntuu kuuluvan sarjan tyyliin ja Dunhamin tapaan provosoida. Sarjan
näyttelijät ovat erinomaisia ja Adam Driveria ei voi koskaan kaiketi katsoa
liikaa. Driverin hahmo elää tavallaan uusintana miehen omaa elämää, kun tämä
alkaa päästä näyttelijänurallaan jo tv-rooleihin. Kohta Girls-Adamin uralla
edessä lienee kuuluisan scifi-saagan uuden pääpahiksen rooli..?
Jännä
nähdä, mihin suuntaan sarja tästä vielä lähtee. Nyt on jo parisuhdekuvioita
pyöritelty, seksuaalisuudella leikitelty ja uriakin hiljalleen kehitelty. Mitä
näistä hahmoista vielä mahtaa irrota?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti