Lumikko ja yhdeksän muuta

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja
yhdeksän muuta

Summamutikassa valitsin Pasi Ilmari Jääskeläisen esikoisteoksen, Lumikko ja yhdeksän muuta (2006) kesän kuunnelmaksi (kyllä, kirjat etenevät näemmä tänä kesänä kuuntelemalla samaa madonvauhtia kuin lukemallakin). Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon, joten vailla odotuksia tyylistä tai oikeastaan edes sisällöstä asetin ensimmäisen levyn soittimeen.

Paljastui, että kirja kertoo kuuluisasta lastenkirjailija Laura Lumikosta ja tämän perustamasta kirjallisuusseurasta, jonka kaikista yhdeksästä jäsenestä on tullut kuuluisia kirjailijoita. Lumikko ja monet seuran jäsenistä asuvat yhä sen perustamisnurkilla, Jäniksenselässä. Sinne palaa myös yliopistosta valmistunut Ella Milana äidinkielen opettajan sijaiseksi. Harrastelijakirjailijana Ella saa myös novellinsa julkaistuksi paikallislehdessä. Tämän myötä hän saakin yllättäen kutsun liittyä Jäniksenselkäläisen kirjallisuusseuran viimeiseksi, kymmenenneksi jäseneksi. Ensikohtaaminen lastenkirjailijan talossa kuitenkin keskeytyy, kun Lumikko katoaa vieraidensa silmien edessä jäljettömiin ja sankka lumisade peittää talon sisätilat.

Seuran jäsenenä Ella pääsee kuitenkin tutustumaan Lumikkoon muiden kirjailijoiden avustuksella heidän pelatessaan Peliä, jonka avulla kirjailijat uuttavat toisistaan materiaalia tuleviin kirjoihinsa. Samalla Ella kiinnostuu seuran salaisesta alkuperäisestä kymmenennestä jäsenestä, joka on kuollut jo nuorena lapsena ja josta sittemmin on vaiettu. Kuolleen jäsenen ja kadonneen kirjailijan lisäksi Jäniksenselällä tapahtuu muutakin outoa: koirat karkailevat perheiltään ja pitävät vahtia erään seuran jäsenen talolla. Paikalliskirjaston kirjoihin ilmestyy omituisia muutoksia niiden juoniin. Ellan isä saa kummallisia ruhjeita puutarhassaan ja paikallinen mytologinen kartoittaja toteaa puutarhassa vallitsevan taistelun kotitonttujen ja maahisten välillä.

Lumikko ja yhdeksän muuta lipsahtaa siis tämän tästä kevyesti fantasian puolelle samalla kun se konkreettisin vertauskuvin käsittelee selvästi kirjailijan luovaa työtä. Teos oli mukavan erilainen verrattuna mihinkään, mitä olisin hetkeen lukenut, joten itsestäni johtuvasta hitaasta etenemisestään huolimatta se piti hyvin otteessaan kulkiessaan hieman harvemmin tallattuja polkujaan. Loppuratkaisukin kaikessa lapsien julmuuden paljastamisessaan oli mielestäni sangen toimiva. Piristävä yllätys!