Seuraavaksi listalla lienee Sky Captain and the World of Tomorrow (2004), Kapteeni Alatriste (2006), lapsuuden suosikkini Kapteeni Koukku (1991) tai ehkä Nicholas Cage -nyyhky Kapteeni Corellin Mandoliini (2001).
Lentävän spagettihirviön uskonnossa sanotaan, että ilmaston lämpeneminen johtuu merirosvojen vähentymisestä. Asiasta on todisteena kuvaaja, jossa ilmaston lämpötila todellakin korreloi käänteisesti merirosvojen lukumäärän kanssa: kaksisataa vuotta sitten ilmasto oli nykyistä viileämpi, mutta merirosvoja oli enemmän. Spagettihirviöuskonto esiteltiin vuonna 2005, sattumalta samana vuonna jolloin Kansainvälinen merenkulkujärjestö alkoi huolestua vakavasti Afrikan sarven merirosvouksesta. Alueen merirosvouksen huippuvuosi oli 2008, mutta ilmasto ei tiettävästi viilentynyt.
Captain Phillips (2013) on tositapahtumiin pohjautuva elokuva Maersk Alabama -rahtialuksen kaappauksesta Somalian edustalla vuonna 2009. Elokuva on tehty isolla rahalla ja Tom Hanksin pääosasuoritusta kapteeni Richard Phillipsinä on kehuttu, mutta ehdokkuuksista huolimatta raina ei voittanut Oscareita eikä Golden Globeja.
Leffa keskittyy varsin tiukasti toimintaan. Phillipsin vaimo nähdään alussa lyhyesti kun tämä saattaa Phillipsin lentokentälle, sen jälkeen hänet mainitaan vain pari kertaa ohimennen. Somalimerirosvojen tukikohdassa rosvopäälliköt painostavat kylän asukkaat merelle jahtaamaan laivoja lunnasrahojen toivossa, eikä heistäkään sen enempää. Phillipsin miehistön taustoja emme myöskään saa tietää, mutta heidät unohdetaankin nopeasti, kun leffa kilpistyy suljetussa pelastusveneessä tapahtuvaksi panttivankidraamaksi. Ongelmanratkaisijaksi paikalle kutsuttu SEAL-erikoisjoukko vasta jääkin nimettömäksi ja kasvottomaksi, mutta ainakin öisistä laskuvarjohypyistä on saatu näyttävää kuvamateriaalia. Toiminnan lisäksi tietysti alleviivataan Phillipsin neuvokkuutta tämän suojellessa miehistöään.
Somalimerirosvoja käsitteleviä uutisia lukeneille elokuva ei tuo aiheeseen mitään uutta näkökulmaa. Kaikki uutisista tutut tiedot ovat mukana: merirosvot ovat alle parikymppisiä, köyhiä, khatia pureskelevia kalastajia, jotka ajattelevat puolustavansa Somalian rannikkoa ryöstökalastusta vastaan. Rahat valuvat johtoportaalle, merirosvoilla ei välttämättä ole varaa edes kenkiin.
Muuten tapahtumat etenivät painostavan musiikin saattelemina kohti vääjäämätöntä, arvattavaa loppuaan. Elokuva ei mielestäni onnistunut kovin hyvin välittämään tietoa tai tuntemusta siitä, kauanko Phillipsiä pidettiin vankina veneessä (noin neljä vuorokautta). Etäisyydet merellä ovat kuitenkin valtavia, ja esimerkiksi apuun kutsuttu lähin sota-alus, hävittäjä USS Bainbridge, oli tilanteen alkaessa 820 merimailin (1519 km) päässä – kunnes se yhtäkkiä puhalsikin sumutorveaan pelastusveneen vieressä. Tämä tuntui erikoiselta, mutta jälkikäteen oli helppo tarkistaa, että kyseinen alus pystyy tosiaan kulkemaan tuon matkan alle vuorokaudessa.
Yli kahden tunnin mitastaan huolimatta elokuva piti otteessaan kohtuullisesti, ja merirosvojen kapteenia näytellyt Barkhad Abdi kyllä teki kieltämättä ihan hyvää työtä, mistä hänet palkittiinkin sivuosa-BAFTAlla. Paikoin merirosvoista tulivat jopa mieleen timanttisen The Wire (Langalla) -sarjan gansterit.
Jos spagettihirviöuskonnon teeseistä se merirosvousta koskeva siis kokikin lähimenneisyydessä kolauksen, suomalaiset spagettihirviön seuraajat eli pastafarit voivat kuitenkin lohduttautua edes sillä, että Suomi on spagettihirviön luvattu maa.
-Z
 | |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti